Jalvyn Fellstar: Valkeuden tehtävä

Nämä muut haltiat näyttävät olevan valkeuden antamalla tehtävällä. Vanha papitar on hiipumassa pois ja valkeus on antanut hänelle viimeisen mahdollisuuden muuttaa ja parantaa maailmaa. Ilmeisesti valkeus on antanut myös näyn, että punaisten kammioiden kirous/rutto olisi eräs näitä parannettavia asioita... Ei muuta kuin sekaan vaan.

Pienen sähläämisen jälkeen pääsemme liikkeelle ja Wind Walk taian avulla siirrymme kohti punaisia kammioita. Pieni kyseleminen pitkin kylää antaa mielenkiintoisia tuloksia. Valkoinen veljeskunta on linnoittanut paikkaa isolla rahalla ja vahvalla taikuudella.

Itse onnistun sähläämään yritykseni kidnapata eräs kylää pitkin hiihtävistä veljeskunnan velhoista (Isoveli valvoo totaalisesti) ja karkea piirros naamastani päätyy aikaa myöten koristamaan etsintäkuulutuksia. Ei kiva.

Sillä välin kuitenkin pistäydyn Stoelissa hoitamassa asioita, vaihtamassa vaatteita ja värjäämässä tukkani. Wand of frost jonka aramoto minulle antoi (ja jonka se lurjus melkein varmasti varasti Mustan Mestarin kammioista) myytiin 35,000 kultapalalla. Ostin kaikenlaista pientä, kuten esim käytännön jäynän sisältävän vyön joko jollekulle tarvitsevalle tai äärimmäisenä piiloutumiskeinona.

Kohti pohjoista

Takaisin palattuani (visiittiin meni alle päivä) eivät muutkaan ole keksineet mitään tehokasta tapaa tunkeutua kammioihin joten päädymme lähtemään muutamalle lähimaastossa oleville tiloille joissa ainakin yksi isäntä on nuohonnut vuoristoa seikkaillen. Samalla papittaremme pääsee parantamaan punatautiin (todennäköisesti ei sama tauti kuin mitä kammioissa riehuu) sairastuneita maanviljelijöitä.

Jostakin Zayin on yhyttänyt meille druidin matkaseuraksi, ilmeisesti tieto tämän maatilan isännän vuoriston tuntemuksesta on häneltä peräisin.

Välillä sattuu pieni välikohtaus. Ilmeisesti bandiitit olivat yllättäneet matkalaisen, jota autoimme hetken. Hän oli menossa kohti Stoelia, viihdyttämään yleisöä illuusioillaan. (Minä menin vähän vanhanaikaiseen ja otin hänen aaveilluusionsa liian vakavasti. No, tulipahan ainakin testattua Meteor Swarm käytännön tilanteessa. Kiva taika, ei siinä mitään. Vähän turhan näyttävä.) Mies päätti välikohtauksen takia kuitenkin pysähtyä punaisten kammioiden kylässä ja minä olin erehtynyt antamaan hänelle oikean nimeni. Toivottavasti hän on sanansa mittainen ja 'unohtaa' tavanneensa minut.

Perille päästyämme jouduimme vielä ottamaan hieman erää ryöstelevän Gnollilauman kanssa, joka muuten olisi todennäköisesti ryöstänyt, raiskannut ja tappanut kaikki maatilan asukkaat. Yhteenotto oli mukavaa verryttelyä ja kiva mahdollisuus testata Mustan Mestarin kirjoista kopioituja loitsuja.

Jätämme maajusseille gnollien mukanaan kantamat rahat (muutama kymmenen gp, ehkä sadan gp:n edestä jalokiviä). Meille niistä rahoista ei olisi ollut paljoakaan hyötyä, mutta maalaisille siinä on useamman vuoden tienesti. Yöpymismahdollisuus on tervetullut ja ruoka (vaikka maalaista ja puisista astioista) on hyvää. Huomenna otamme suunnan kohti seuraavaa maatilaa jossa tämän tarinoita kertovan ex-seikkailijan pitäisi asua...

Hevosvarkaita

Matka ensimmäisenä vieraillulta majatalolta pitkin tiloja ympäriinsä sujuu ilman ongelmia. Kierrämme pari tilaa ja erään todella ikävän kalastajakylän jossa laitamme kuriin hieman vääräuskoisia jotka olivat uhraamassa 12-vuotiasta tyttöä kalmarille. Ei kiva.

Eräänä yönä onnistun melkein kuolemaan salamurhaajan myrkytetyistä nuolista. Valkeudelle kiitos, vanha haltiapapittaremme pelastaa minut viime hetkistä. Ja salamurhaajakandidaatillemme löytyy matala hauta nummilta. Järjestämme pienen siunaustilaisuuden päästääksemme onnettoman sielun kuolemanjälkeiseen kohtaloon, mikä sitä odottaakaan. Ettei hän jäisi kummittelemaan mannulle Alunin kätyrinä.

Viimeisimmän maatilan hevoskasvatus on vaikeuksissa vuorilla asuvien griffonien takia. Autamme parhaamme mukaan ja vanhaisäntä kertoo mielenkiintoisia tarinoita kääpiöistä jotka asuivat aikanaan vuorissa. (Olin lukenut kyseisistä pikkumiehistä ensimmäisen mestarini kirjastossa, valitettavasti ne keskittyivät kulttuurin ja elintapojen sijaan heidän anatomiaansa. Mutta mitä muuta voi odottaa Necromancerilta?) Pitänee taas polttaa kynttilää molemmista päistä ja käyttää Ltd. Wish- loitsua etsimään kääpiöiden luolaston sisäänkäyntiä...

Ulvovia kiviä

On kulunut aikaa siitä, kun viimeksi kykenin kirjoittamaan muistiinpanojani. Paljon on tapahtunut sitten saapumisemme Ulvovien kivien kylään.

Minä ja Balaur lähdimme tutkimaan kultajoen alkulähteitä, mutta siellä oli (odotettujen) paranoidien kullankaivajien lisäksi sama tuttu wyvernillä ratsastava hyypiö. Pienen sanaharkan jälkeen homma kävi väkivaltaiseksi ja saimme turpiimme. Seuraavaksi muistan heränneeni luolassa seinään upotettuna (jonkinlaisella stone shape loitsulla tai muulla vastaavalla). Paljoa en ehtinyt juoruilemaan vierustovereideni kanssa (kaksi valkean veljeskunnan jäsentä) joista toinen oli hyvin tuttu: Se ryökäle joka oli puhaltanut sauvani ja tappoi minut. Onneksi mustan mestarin kaapu esti heitä tunnistamasta kasvojani.

Vangitsijamme oli vanha nainen, selvästikin Alunin palvelijoita. Aikaa kului, en osaa sanoa kuinka paljon. Hänen ollessaan pois juttelimme hieman ja selvisi, että tällä naisella on ilmeisesti toinenkin luola parisataa metriä joelle päin. Ulkona kävi ilmeisesti aikamoinen rähinä ja veikkasin oikein että ystävämme Zayin ja Aramoto olivat saapuneet etsimään.

Sekään taistelu ei mennyt kovin hyvin, kun tämä papitar raahasi ilmeisesti jonkun taikuuden vaikutuksen alaisen Zayinin ja upotti tämän seinään seuraksemme. Mutta Z:lla oli ilmeisesti (epätavallista hänelle) ässä hihasssa: Ilmeisesti hän oli juonut potion of Storm Giant Strenght:in taistelun aikana ja tämä tahdon sitova magia haipui ennen sitä.

Zayin kirjaimellisesti repi itsensä ulos kiviseinästä.

Pienen neuvonpidon jälkeen hän lähti hakemaan hakkua lähellä majailevalta kullankaivajalta. Pienen tauon jälkeen hän palasi ja vapautti meidät, mutta ongelmana oli ulkona edelleen väijyssä oleva Wyverni. (Z oli väistellyt sitä Haltiaviittansa ja -saappaidensa avulla). Sovimme, että Zayin järjestää pienen harhautuksen meidän poistumisemme suojaksi.

Homma ei oikein toiminut. Onnistuin kuitenkin itse piiloutumaan kivenmurikan taakse suojaan siksiaikaa, että tämä lisko lähti palaamaan kohti luolaa. Itse suuntasin kohti Ulvovia Kiviä, koska muutakaan mahdollisuutta ei oikein ollut.

Matkalla Aramoto yhytti minut, hän oli alunperin juossut karkuun saman taian vaikutuksesta joka oli pakottanut Z:n antautumaan. Kuvaus kuulosti aika paljon Symbol-loitsulta, tämä papittaremme ei ole taidoissaan mikään eilisen teeren tytär. Hiippailemme kahdestaan luolan lähistölle, josta wyverni oli ilmeisesti poistunut. (Tämä lisko saattoi hyvinkin olla papillisen taian kutsuma).

Aramoto lähti hoitelemaan hommia sisään. Itse en ole niin hiljainen hiippari (pitäisi joskus opetella se Silence loitsu), mutta A ilmeisesti hoiteli homman kotiin tyylillä ja ilmeisesti puukotti naisen kerralla hengiltä takaapäin. Kun itse pääsin sisään (ovella oli ilmeisesti toinen symbol taika, jota piti vältellä), löysimme kaikki takavarikoidut tarvikkeet plus kivan valikoiman muita. Mukaan lukien ystäviemme Valkoisten Veljien tavarat jotka otettiin käyttöön palvelemaan valkeuden asiaa.

< Jalvyn Fellstar
< Seikkailu 19: Vanhojen Hauta