Balaug-Danin uudelleen synty

Tämä saattaa olla jostain unestani, en ole ihan varma. Tiedän kuitenkin tämän hyvin tarkasti, joten kirjoitan tämän ylös. Ilmoitan tähän alkuun kuitenkin, että en ole varma onko tämä totta. Jos se ei ole, niin tämä on vain tarina. Tajusin melkeinpä tuntevani tämän miehen vain vähän aikaa sitten, kuin jokin olisi syöttänyt sen aivoihini.

- Morganbach Tval

Syntymä

Noin viisikymmentä vuotta sitten eräälle palkkasoturille nimeltä Kerag syntyi poikavauva, jolle hän hän antoi nimen Balaug, isänsä mukaan kai. Kerag asui tällöin Bael-Ungran kaupungissa vapaana sotilaana, joka tarkoitti, että hänellä oli oikeus käydessään sotaa mennä vapaasti kaupungista ulos ja takaisin, joka oli suuri kunnia.

Hänen vaimonsa oli erään papittaren kotiorja, joka kuitenkin asui kotona. Hän oli melkein papittaren kaksoisolento, joten häntä käytettiin, joskus papittaren turvana, kun tilanne sitä vaati. Vaimon nimi oli Veegn.

Kun Veegn oli kerran seuraamassa erästä rituaalia, jossa uusia papittaria nimitettiin ryntäsi saliin luultavimmin erään uuden papittaren isä, jolla oli raskasjalkajousi. Hän rupesi huutamaan jotain Ceolinesta ja uhkailemaan papittaria jousella. Myöhemmin selvitettiin, että mies ei olisi halunnut, että hänen tyttärestään tulee kaupungin papitar.

Tottuneena osaansa Veegn nosti toisen kätensä ylös muiden rauhoittumisen merkiksi. Mies kuitenkin tulkitsi sen hyökkäykseksi ja ampui nuolen suoraan Veegnan kurkkuun surmaten hänet hitaasti ja kivuliaasti. Jostain syystä Veegnan emäntä ylipapitar Trumbealb ei vaivautunut parantamaan häntä ja hän kuoli muutaman minuutin sisällä.

Laki

Lakien mukaan, joko Trumbealb tai hänen antaessaan lupa, Kerag saisi tappaa haluamallaan tavalla miehen. Trumbealb, joka oli muutenkin jo kyllästynyt Veegnaan antoi luvan Keragille. Kerag toi miehen kotia ja sanoi Balaugille: "Tämä mies on tappanut äitisi, mitä minun hänelle tarvisi tehdä?". Balaug oli tällöin viisi. 

Balaug oli oman murheensa keskellä alkanut syyttää isäänsä äitinsä kuolemasta, mutta nyt sai uuden syyllisen itselleen. Hänen isänsä olisi halunnut surmata miehen miekallaan, koska hänen mielestään kenenkään ei tulisi kuolla kunniatta tai hitaasti. Ei edes miehen joka oli tappanut hänen vaimonsa.

Balaug oli kuitenkin sitä mieltä, että mies tulee polttaa ja tulen tulee levitä hitaasti hänen jaloistaan hänen päähänsä. Kerag ei ollut tyytyväinen poikansa toiveeseen, mutta ei halunnut kasvattaa Balaugista liian pehmeätä poikaa. Hän suostui poikansa ehdotukseen ja tunnin päästä Bael-Ungran torilla kaikui miehen tuskanhuudot.

Kyseistä näytöstä oli seuraamassa Keragin ja Balaugin ohella myös miehen tytär, joka nyt oli saanut papittaren oikeudet, kuitenkin päivän liian myöhään pelastaakseen isänsä. Tytär vannoi kostoa.

Toimituksen päätyttyä ja huutojen kaiun vaimettua normaaliksi torin pulinaksi Kerag vei poikansa kotia.

Seuraavana yönä Balaug pohti miestä jonka oli tapattanut niin julmasti ja oli onnellinen. Pian puolenyön jälkeen hän havahtui kuullessaan heidän ikkunansa avautuvan ja näki hahmon hyppäävän sisään. Hän tajusi sen olevan mestatun miehen tytär, nuori papitar Meegenholt.

Tyttären kosto

Meegenholt nosti kätensä ja kutsui pimeitä voimia luokseen imien Keragin hengen pois. Balaug katsoi hiljaa isänsä kuoliin kamppailua, joka loppui kun Meegenholt sivalsi hänen päänsä pois. Silloin jonkin liikahti Balaugin sisällä ja ryntäsi pystyy huutaen Meegenholtille. Hänen raivonsa katosi ja kauhu levisi hänen mieleensä kun hän näki kättensä hehkuvan sinisinä.

Ja vain aavistus myöhemmin valtava salama leiskahti hänen käsistään kohti Meegenholttia. Papittaren huuto katosi rätinään hänen palaessa elävältä valtavien salamoiden keskellä. Vaikka Balaug oli ihmeissään siitä mitä oli tehnyt, hän tunsi olonsa suureksi ja mahtavaksi.

Valtaisat salamat nähtiin kauas ja pian paikalla olikin kirjava joukko Bael-Ungran asukkaita. Ja heidän joukossaan vartijoita. Nähdessään hiiltyneen mökin jonka keskellä Balaug seisoi vahingoittumattomana eräs vartija kutsui papit paikalle.

Tultuaan sinne papit totesivat nopeasti naisen ruumiin olevan joku juuri nimitetty papitar, koska hänellä oli alipapittaren riipus, jossa ei ollut vielä yhtään vuodenkierron merkkiä. Papit kuulustelivat Balaugia kysyen häneltä, että kuka tämän oli saanut aikaan. Kysymyksiin Balaug ei vastannut mitään vaan seisoi jännittyneenä, kuin jokin loitsu olisi häntä pidätellyt.

Velhon koe

Ihmisjoukon seassa seisoi kaupungin yksi suurimmista maageista, joka oli loitsinut voimakkaan ESP:n poikaan jäädyttäen hänet silleen. Hän tiesi, että papit saisivat kyllä pojan puhumaan, mutta halusi olla se, joka tietää syyllisen ennemmin. Olisihan siitä suuresti poliittista apua tässä kaupungissa. Hänelle oli yhden silmän päällä pieni okulaari, joka onnistui tipahtamaan mutaan kun hän sai loitsunsa toimimaan kunnolla.

Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista. Viisivuotias, joka onnistuneesti loitsii salamaniskun. Hetken hän pohti, että jospa tämä poika olisi jokin muodonmuuttaja, mutta tiesi, että se olisi tullut hänen loitsunsa kautta selville.

Yhtäkkiä Balaug huomasi olevansa hiiltyneessä mökissä pappien piirittämänä. Hän meni paniikkiin ja yritti lähteä pakoon, mutta erään papin nopeat kädet saivat hänet kiinni. Kuitenkin silloin maagi asteli pappien luo ja sanoi: "Minä olen ylipappi Korkannogh-Moorin suojeluksessa ja otan tämän pojan oppipojakseni."

Papit olivat ihmeissään, mutta tiesivät maagin suojelijasta ja antoivat hänen ottaa pojan itselleen. Tästä alkoi Balaugin tie Bael-Ungran suurimmaksi maagiksi.

Mahdin kosketus

Maagi, jota Balaug sai kutsua herraksi tai joskus herra Silvendariksi oli viisas, mutta sitäkin julmempi mies. Balaug oppi nopeasti kaikki necromantiasta ja maagisesta taistelusta. Jo kymmenvuotiaana hän saavutti tarvittavat kyvyt, jotta häntä voitiin kutsua maagiksi.

Silvendar alkoi katua tekoaan ja toivoi, että hän voisi päästä pojasta jotenkin eroon. Hän nimittäin tiesi, että poika voisi tulla paljon mahtavammaksi kuin hän itse. Tätä ei tietenkään tapahtuisi vielä pitkään aikaan, mutta näin hän tiesi tapahtuvan. Hän alkoikin suunnitella pojan lähettämistä Stoeliin Velhojen killan oppiin muutamaksi vuodeksi, koska tiesi pojan hankkiutuvan siellä ongelmiin luonteensa takia.

Balaug lähtikin eräänä sunnuntai aamuna kymmenen palkkasoturin kanssa Stoelia kohti päästen sinne kolmen viikon päästä. Kun hän löysi maagien killan hän näytti Silvendarin kirjeen killan johtajalle maagi Mergelille, joka esitteli sitten pojan hänen valvojalleen ylempimaagi Storgul Lempeälle. Vastoin odotuksia Balaug tutustui maageihin ja sai heidät ymmälleen tiedoillaan. Jotkin maagit, jopa alkoivat puhua nurkkien takana suuresta maagi-profeetasta, joka tulee nostamaan maagit maailman herroiksi.

Vihreä kaupunki, Stoel

Balaug vietti kolme vuotta Stoelissa oppien tuntemaan papistoa ja muita maageja hän jopa joskus kävi jumalanpalveluksissa opetellen niitä ulkoa. Kolmen vuoden päästä hän osasi jokaisen päivän keski-päivän palveluksen ulkoa.

Sivuhuomautus: Ollessaan Stoelissa Balaug on varmasti törmännyt Eliumiin. Ja muistankin Eliumin puhuneen, joskus ongelmallisen kierosta ja vaarallisen nuoresta maagista. Hän ei kuitenkaan maininnut nimeä, joten jääköön tämä arvailuksi.

Palattuaan kotia Balaug oli kasvanut voimassaan suuresti, mutta oppinut myös diplomatiaa siinä suhteessa, että osasi nyt käsitellä mentoriansa kuin olisi kunnioittanut häntä. Balaug sai pysyä opissa Sivendarin luona kunnes oli 21 ja tiesi niin paljon kaupungin politiikasta, että hän varmasti selviäisi kaupungissa.

Balaug kuitenkin halusi mentorinsa tornin sekä sekä esineet, joten erään kokeen yhteydessä hän sekoitti erästä voimakkaasti räjähtävää ainetta Silvendarin sekoitukseen, joka surmaten Silvendrain räjähti räjäyttäen laboratorion seinän rikki. Hetken aikaa ihmisiä parveili tornin juurella katselemassa mitä oli tapahtunut, mutta Balaugin tullessa reiälle he nopeasti kaikkosivat hänen alapuoleltaan.

Huomautus: Se miten Balaug vietti seuraavat kaksikymmentä vuotta on hiukan hämärän peitossa, mutta Oletan kuitenkin hänen harjoittaneen paljon necromantiaa ja muita julmiksi luokiteltuja magian lajeja. Nämä lajit ovat kuitenkin äärimmäisen hyödyllisiä, mikäli yleinen mielipide niitä ei tuomitse.

Niihin kuitenkin piilee suuri vaara elementti, jonka kanssa jokainen maagi joutuu painimaan elämänsä varrella.Balaug ei tuntunut pelkäävän ainakaan epäkuolleita, koska hänellä niitä oli paljon.

Ollessan noin 40 useita Balaugin tiiviitä yhteistyö kumppaneita kuoli hämäräperäisesti. Tästä alkoi hänen tiensä tuhoon.

< Morganbach "Morgan" Tval