Morganin ensimmäinen kirja luoduista

(aka. Morganbach Tvalin pienimuotoinen esseé Hirviöistä ja Luoduista)

Esipuhe

En väitä tietäväni kaikkea käsittelemistäni hirviöistä, mutta uskon luovani hyvän viiteteoksen asiasta kiinnostuneille. Tutkimukseni on ollut hyvin sattumanvaraista enkä koskaan ole joutunut etsimään tutkimuksen kohteita. Osa käsittelemistäni hirviöistä on ehkä kyseenalaisia esiintymistiheytensä vuoksi enkä usko niitä välttämättä tavattavan missään päin tunnettua maailmaamme.

Mikäli harhaudun puhtaassa akateemisessa tutkimuksessa ja jostain syystä halvennan minulle jotain tuntematonta uskontoa, toivon, että suuntauksen edustajat ymmärtävät minun olevan vain harhaanjohdettu puhtaasti kokemuksen perusteelle pohjaava tutkija. En missään suhteessa väitä, että ristiriidat minun kokemuksieni ja teidän uskonnollisten tekstien tai oppienne välillä olisivat tarkoituksellisia; kuten sanoin olen vain nöyrä tutkija, joka pyrkii oppimaan lisää tästä jumalten suuresta luomuksesta - maailmasta.

Mikäli kuitenkin halvennan jollain väärinkäsityksellä jotain jumal-olentoa tai muuta palvonnan kohdetta; pyydän etukäteen anteeksi. Uskon kaikesta huolimatta, että kirja ei ole silmää viisaampi.

Olentojen Luokkajako

Muut olennot kuin yleisesti tunnetut humanoidit ovat askarruttaneet meitä tietoisia olentoja jo pitkään. Nyt kun laajennan teostani joudun väkisin tiedostamaan muutaman seikan.

Monet vaikkakin ulkoiselta olemukseltaan ajatteluun kykenemättömät olennot saattavat erilaisissa olosuhteissa osoittaa hämmästyttäviä mielenkykyjä. Matkoillani olen toistamiseen joutunut vastatusten olentojen kanssa, jotka ovat tuntuneet ensi kosketuksissa pelkiltä vaistoilla eläviltä luontokappaleilta ja hämänneet minut täysin luulemaan niitä vain eläimiksi. Tämän takia joudunkin tekemään määritelmän tietoisen elämän ja vaisto-elämän olemuksesta.

Vaisto-elämä on sitä mitä näemmä ympärillämme hyvin paljon. Kaikki kotieläimet ja muut lemmikit kuuluvat tietyin poikkeuksin vaisto-olentoihin. Tämä ei kuitenkaan tee mitään yläluokkaa (supremum), josta voisi derivoida kaikki nelijalkaiset käsittämättömiä ääni päästelevät olennot vaisto-olennoiksi. Tämän vuoksi joudun tarkentamaan lisää.

Luokka määritelmät

Olentojen määrittely osoittautui hyvin vaikeaksi ja sen vuoksi pyydän lukijaa poistamaan mielestään "eläin-ajatteleva olento" jaon.

Jotta voisi ymmärtää vaisto-olentojen ja tietoisten olentojen eron on lähdettävä ajattelun ja viisauden luonnollisesta tarpeesta. Eli olento on viisas (sapiens), jos sillä on aikojen kuluessa ollut tarve "opetella" sellaiseksi.

Kun taas olento on ohjautunut vaistoille, mikäli ne ovat antaneet paremmat edellytykset selviämiseen. Eihän mikään joka on taidokas näkyvästi selviäisi pitkään yhteiskunnassamme, koska normaali ihminen pelkkäsi taitavaa olentoa ja metsästäisi sen sukupuuttoon. Juonittelu ja taitojensa peittäminen onkin yksi perus asia (atribuutti) sapiens luokan olennoissa.

Vasta esimerkkinä voin esittää normaali ihmisen metsässä, jossa on karhuja. Vaikka kuinka ihminen tekeytyisi harmittomaksi, ei hän pysty pelastautumaan karhuja vastaan siten. Onhan selvää, että karhu vain näkee, jonkin olennon, joka ei ole tuttu ja olettaa sen viholliseksi tai ruuaksi. Vaistot kattavatkin tärkeimmät ärsykkeitten jatko toiminnat mitä eläimillä on. Onhan selvää, että ajattelua ei tarvita nälän, unen tarpeen tai pelon tuntemiseen.

Nämä siis ovat vaistoja, eli tuntemusten noudattamisia. Jotta asia ei jäisi heikkomielisimmältäkään lukijalta epäselväksi esitän vielä yhden vertauksen. Oletetaan, että jokin karhu, ollessaan metsässä; luonnollisessa ympäristössään, saa vain tarvitsemansa älyn lahjat. Tutkin nyt prosessia minkä karhu käy läpi mennessään nälkäisestä tilasta kylläiseen tilaan.

  1. Karhu tuntee olevansa nälkäinen (vaisto, tunne qed.) 
  2. Karhu tuntee tarpeen lähteä metsästämään. Huomioitava, että karhu ei ole metsästänyt itselleen ruokavarastoa.
  3. Karhu näkee itseään pienemmän, heikomman olennon (helppo vertailu, joka myös onnistuu pelkillä vaistoilla)
  4. Karhu vaistoaa tulevansa kylläiseksi syötyään olennon ja ottaa sen kiinni.
  5. Karhu syö olennon ja toteaa tulleensa kylläiseksi.

Kohdat 1.-5. käytyään läpi karhu on tyytyväinen eikä näe mitään syytä kirjoittaa kirjaa käyttäytymisestään. Tässä olen todistanut selvästi karhun alhaisen ymmärryksen tason olevan vain lisä-älyn tarpeettomuuden syytä.

Tästä johtuen voin pelotta todeta olennot, jotka tarvitsevat älyä selvitäkseen olevan tietoisia, älykkäitä olentoja. Miksi ihminen sitten on älykäs?

Ihminen on surkea fyysiseltä olemukseltaan. Häneltä puuttuu kaikki selviämisen edellytykset. Ainoa asia mitä ihminen voi tehdä on juosta karkuun tai kehittää aseita millä selvitä. Kehitettyään aseita ihmisen olisi vaikeaa estää omaa kehitystään eteen päin. Sillä ihminen kokeiltuaan kahta asetta voi todeta toisen olevan parempi, sillä se pelasti ihmisen selvemmin.

Tämän vuoksi ihminen tajuaa, että on aina parempia aseita kehiteltävänään ja kykenee kokemusta hyväksi käyttäen kehittymään. Ihminen on saavuttanut silloin tilan, jossa hän voi joko juosta karkuun, mikä on usein vaisto tai taistella käyttäen aseita tai jopa magiaa.

Välihuomautus

Haluaisin tähdentää kuitenkin ennen itse olentojen käsittelyä asiaa, joka on tärkeydessään jokaisen kirjaani lukevan otettava huomioon. Olen tavannut hirviöt yleensä vain yhden kerran ja silloinkin todennut vastaan taistelun olevan parempi vaihtoehto syvemmälle tutkimukselle.

Hirviöillä saattaa olla jotain paljon vaarallisempia taipumuksia kuin ne jotka olen lyhyen elämäni aikana saanut nähdä. Tärkeänä aspektina tähän voisin todeta joidenkin hirviöiden myrkyt, jotka toisinaan ovat lähes vaarattomia aikuiselle ihmiselle; toisinaan välittömästi tappavia. Toinen tärkeä huomioon otettava seikka on tiettyjen hirviöiden lähes ihmismäisen korkea älykkyys, jota ei koskaan saa aliarvioida.

Lopuksi haluaisin todeta hirviöiden tutkimuksen vaativan suurta kärsivällisyyttä ja taitoa - parempi huono kuin kuollut tutkija.

Epäkuolleet ja muut pimeyden olennot

Ensimmäisenä haluaisin käsitellä olentoa, jonka luomiseen käytettyä rituaalia en tunne ollenkaan.

Olento ei uskottavasti muihin epäkuolleisiin verrattuna ole voimakas, vaikka se melkein koitui kuolemakseni. En tiedä miksi sitä kutsuisi niinpä tyydyn vain kokemukseni perusteella sanomaan sitä heikoksi vastoin tahtoaan (toivottavasti) ylösnostetuksi. Oliossa on menneen elämän tuntomerkkejä ja sen voi jopa tunnistaa edesmenneen henkilön ruumiiksi.

Tässä vaiheessa haluaisin kuitenkin tarkentaa, etten tiedä, enkä aio edes ottaa kantaa siihen onko ruumiissa sielu vai onko se vain animoitu ruumis. Olio on kokemukseni mukaan hyökkäävä kaikkia muita kohtaan paitsi "tekijäänsä".

Olion ruumis on muuten ihmismäinen, mutta sen kynnet ovat kasvaneet pitkiksi raateluun sopiviksi teriksi. Tutkiessani tätä olentoa huomasin sen muuttavan ulkomuotoansa tilanteeseen sopivaksi, josta saattaa johtua tarut vihaisista "hyvistä" hengistä. Se, että onko kohtaamani olento uniikki vai yleisesti esiintyvä epäkuollut on vielä epäselvä.

Totesin, kuitenkin olennon olevan puoli-älykäs, ja kiinnostavaksi jääkin olisiko olento voinut puhua. Tämä vähäinen epäkuollut uskottavasti on pimeiden paikkojen asukki vaikka tapasinkin sen vaeltelemasta kaupungissa. Uskon olennon käyttävän ihmislihaa ravintonaan, koska se etsi ja tappoi ihmisiä ilman mitään havaittavaa syytä.

Vaikka olennon tappaminen oli vaikeata en usko sen tuottavan suuremmassa mittakaavassa vaaraa.

Muumio

Muumio on epäkuollut, joka on kauan sitten kuollut ja tietyin rituaalimenoin haudattu ihminen. Olento on vieläkin käärinliinoissa joihin hänet on laskettu iäisyyksiä sitten.

Todellinen kauhu tämä pimeyden olento on, koska sen lyönti on karhuakin julmempi ja sen olemus mitä kauheinta pelkoa herättää. Sen tappaa helpoiten polttamalla sitä loitsuilla ja öljyllä. Sen liinat syttyvät helposti ja tuottavat suurta vahinkoa sille palaessa.

Jos muumio haluaa voi se hämätä kulkijaa näyttämällä normaalilta kuolleelta iskien takaa päin nopeasti ja kuolemaa uhmaten; onhan tämä olento jo kauan sitten kuollut, joten se ei ymmärrä pelätä. Eikö ole selvää, että olento pelkää, koska uskoo menettävänsä jotain; olen huomannut, että epäkuolleet eivät pelkää koska ne ovat joko liian typeriä siihen, tai ne ymmärtävät kuoleman olevan niissä jo, eikä maallisen tuhoutumisen seurauksena tapahtuisi mitään.

Muumio on kauhistuttava vastustaja kaikille, koska se on voimakas, nopea ja ketterä olento, joka ymmärtää vain tappaa. Muumion herra on usein sen herättänyt olento, joka pystyessään siihen liian voimakas tasavertaisesti kohdattavaksi. Ja vaikka moni taistelija pitää kunniakasta taistelua ainoana todellisena taisteluna, olen sitä mieltä, että heiltä puuttuu jotain päästään. Elämässä ei tule tehdä mitään, joka tuo kuoleman itselleen; täytyy vain pitää se loitolla.

Ja niin kuin eräs ystäväni sanoi: "It's better to run away and fight another day.".

Imppi

Todelliseksi mysteerioksi minulle jäi Stoelin viemäreissä tapaamani pieni siivekäs apinamainen olento, jonka häntä osoittautui erittäin myrkylliseksi.

Olento tuntui olevan hyvinkin vastustuskykyinen normaaleille aseille, mutta minä maagina onnistuin kuitenkin tappamaan sen. Olento vaikutti demoniselta olennolta, joka osoitti suurta älykkyyttä käyttäen pimeyttä turvanaan ja kadoten hyökätäkseen takaa päin.

Parasta olisi jos pystyisi tuhoamaan tämän pimeyden olennon jo kaukaa ja tehden sen mahdollisimman nopeasti.

Tulidemonit

Matkatessani eteläisellä aavikolla tapasin ja juoduin jopa taisteluun eräänlaisten epäkuolleiden tuliolioiden kanssa.

Oliot olivat säilyneet ihmisen näköisinä, vaikka niiden ympärillä paloi tuli, joka tuntui olevan niin kuuma, että se olisi voinut sulattaa vaikka raudan. Myöhemmin minulle selvisi olioiden olevan jonkun kauan sitten unohdetun "Auringon Jumalan" ansiosta rituaalissa synnytettyjä epäkuolleita.

Rituaali oli tavalliselle ihmiselle kauhistuttava suurimmassa määrin ja toivon, että tuhottuamme sen lähteen se ei enää toistu meidän eikä myöhempiemmekään elämän aikana. Rituaali kaikessa kauheudessaan ja minun sen urhea alkulähteen tuhoaminen on kuvattu kirjoituksessa "Morganbachin Epiikat".

En usko olioita enää tavattavan missään päin maailmaamme.

Spectret ja luodut

Toinen tapaamani epäkuollut oli minulle muita suurempi ihme, koska siitä ei voinut sanoa oliko se epäkuollut vai useista ihmisten ruumiista luotu olento.

Huomasimme olennon olevan luodun ohella epäkuollut vain pappimme onnistuneista epäkuolleita kohtaan tekemistä hyökkäyksistä. Olento tai kaikki variaatiot siitä koostuivat yhdestä tai useammasta paloitellusta ihmisruumiista, jotka pyrkivät palaamaan eläväksi kaikella voimallaan.

Olennot jopa puhuivat meille kertoen heidän ruumiittensa olevan "hukassa". Todellista pahuutta tämä oli. Mieleeni ei tule muita kuin maagit jotka yrittävät luoda itselleen palvelijoiksi olentoja jotka ovat muuten ihmistä parempia, joko voimaltaan tai älyltään, mutta ei kummaltakin.

Kaivos jossa törmäsin näihin pahuuden luomuksiin kuhisi myös muitakin pimeyden olentoja joista karmivimpana esimerkkinä oli kummitus ja sitäkin julmempi olento spectre.

Spectret ovat täysin negatiivisen ulottuvuuden olentoja jotka imevät elävien elinvoimaa vieden heiltä lopulta kaiken voiman olla olemassa. Spectret ovat täydellisiä tappajia ja vain korkeimman tason maagit tai papit voivat niitä kutsua.

Jos tapaatte spectren jossain olisi teidän parasta juosta jos henkenne on teille kallis.

Hieraka

Eräs kauheimmista tapaamistani olennoista on Hieraka. Se vaikuttaa lentävältä leijonalta, jolla on kotkan pää. Se on erittäin voimakas ja sitä tulisi varoa kaikella mahdollisuudella.

Tapasin olennon samalla aavikolla kuin "tuli epäkuolleen". Olento vaikutti olevan ainakin melko älykäs, vaikka se ei noudattanut mitään tiettyä hyökkäys rutiinia. Ryhmäni tapauksessa siihen ei ollut mitään syytä, mutta varoitan kaikkia, jotka sattumoisin ovat kulkemassa aavikolla. Hirviö ei antanut muuta syytä hyökkäykselle kuin sen, että sattumoisin olimme puolustamassa toista hyvyyden seuraajaa.

En voi sanoa mitään olennon elintottumuksista, koska se ei vaikuttanut haluavan syödä meitä, lähinnä vain tappaa. Olentoa tulisi kohdella äärettömän vaarallisena hirviönä, jolle tarve tappaa on ylitse muista. Lisään kuitenkin loppuun sen, ettei joskus tulevaisuudessa minua väärin-oppineeksi leimata; minä en voi tietää oliko tapaamani yksilöt eroavia muista lajin edustajista enkä voi väittää kaikkien hierakoiden olevan pahoja. Tiedän vain, että tapaamani hierakat olivat.

Örkit ja Koblinoidit

Tapasin päästyäni aavikolta pois suuria määriä örkkejä ja muita koblinoideja. Suosittelen, että jos joku haluaa oppia niin yksinkertaisista olennoista kuin örkeistä jotain tulee hänen kääntyä kirjoittaman teoksen puoleen.

Minä voin sanoa örkeistä kuitenkin sen verran, että henkilö joka uskoo olevansa monta kertaa vahvempi kuin örkit on väärillä jäljillä. Örkit ovat helppoja kenelle tahansa vähänkään paremmalle sotaisten taitojen taitajalle. Örkkien vaarallisuus ei siis ollenkaan piile siinä, että ne olisivat taitavia tai edes ovelia.

Niiden vaarallisuus piilee siinä, että ne eivät hyökkää koskaan yksin eikä edes pienessä ryhmässä, vaan ne tapaavat vyöryttää vihollisensa julmalla ylivoimalla väsyttäen uhrinsa loputtomasti kasautuvan ruumislauman alle.

Örkkien jäljet ovat selvästi havaittavissa niiden ollessa järjestystä uhmaava näky missä tahansa ympäristössä. Metsässä tarkkaavainen kulkija saa varoituksen örkeistä niiden tekemistä merkeistä puihin tai niiden tappamista olennoista jotka örkit yleensä häpäisevät jättämällä ne roikkumaan jaloista tai päästä korkeisiin puihin merkkinä muille örkeille kyseisten örkkien jäljestä.

Örkit tuntuvat uhmaavan selvää kuolemaa, jos he uskovat takanansa olevan lisä kaltaisiansa. Örkki yksilönä on kuitenkin pelokas pieni olento, joka murtuu helposti vaaran uhatessa, koska onhan örkki turvassa vain jos hän voi selvästi paeta.

Normaalien örkkien ohella on olemassa yksilönäkin vaarallisia örkkimaageja ja -shamaaneja. En ymmärrä millä magian ymmärryksellä örkit ovat koskaan voineet saada arkanisten salojen taidon.

Matkallani vuorten itä puolta Stoeliin tapasin örkkishamaaneja ja -maageja, jotka pystyivät kutsumaan suuria tuli ja maaelementaaleja avukseen tuhon kylvämiseksi. Matkaaja, vaikka sinulla olisi suurikin joukko hyviä miekkamiehiä turvanasi, älä koskaan eksy örkkien alueille mikäli arvostat elonpäiviäsi. Vaikka ryhmäni oli erittäin kokenut ja karaistunut jouduimme pakenemaan tapettuamme yli sata örkkiä eräällä kummulla.

Örkit kuten yleisesti tiedetään ovat yö eläjiä, mutta vaikka näin on voivat ne tarpeen tullen toimia päivällä, eikä auringon valolla ole mitään vaikutusta niihin. Usein tuntui kuin ne olisivat olleet aivan yhtä mielellään auringossa kuin pimeyden suojissa.

Tapaamani örkit olivat useasta eri klaanista ja huomasinkin heidän tulevan huonosti toimeen keskenään. Tämä onkin meille ihmisille hyvä, koska voimme yrittää saada örkit taistelemaan keskenään ryhmittymättä yhteiseen hyökkäykseen meitä vastaan.

Todellinen vaara yhteiskunnalle örkeissä on, jos joku muita mahtavampi örkki saa monta klaania yhdistymään suurelle sotaretkelle kaupunkejamme vastaan. Kyseinen örkki on usein muita suurempi soturi, eikä häntä pysty kukaan muu örkki tappamaan rehellisesti. Tämä osoittaakin suurta kehittymättömyyttä örkeissä heidän valitessaan johtajansa hänestä joka pystyy tappamaan muita örkkejä helpoiten, eli selvästi pelko on örkkien yksi suurimmista järjestyksen tuojista.

Elementaalit

Elementaalit ovat voimakkaita elementaali tasoilta kutsuttuja henkiä, jotka tottelevat kutsujaansa kunhan hän vain saa ne pidettyä kurissa.

Elementaaleja on monia voimakkuuksia ja niiden tavat eroavat täysin toisistaan. Elementaaleja on kaikkien pää elementtien mukaisesti. Suurin vaara piilee tulielementaaleissa, koska tuli on jo luonteessaan tuhoava.

Olen tavannut tuli- sekä maaelementaaleja. Tulielementaalit ovat tuhoavia jo olemukseltaan ja varsin vaarallisia kohdattavaksi ilman tilanteeseen sopivia loitsuja. Pahinta tuhoa tulielementaaleille tuo vesi, joka on sen vastaelementti. Tämän säännön mukaisesti tulisi elementaaleja vastaan taistella juuri sen vastakkaisella elementillä. Ehkäpä ilman ja maan elementaalit ovat hankalia tuhottavia vastuksillaan, mutta usein maaelementaaleihin toimii myös normaalit maagiset aseet (normaalit...).

Ja tähän minun on myös todettava, että se joka on kykenevä kutsumaan elementaaleja on usein hyvin voimakas maagi tai pappi, ja hänet kohdatessa puhe saattaa olla paras vaihtoehto asevalinnaksi. En ole itse kutsunut koskaan elementaaleja, koska ovathan nekin muuntasoisia olentoja meihin nähden ja siten pahuuden olentoja, kuten valkeus opettaa.

< Morganbach "Morgan" Tval