Auringon Kansa

Punainen aavikko on varsin tuore aavikko. Mutta sen eteläosa, vanha aavikko, oli aavikkoa jo ennen muinaisia sotia mitkä johtivat sen sangen laajaan laajenemiseen. Tämän aavikon syvimmässä keskustassa, kaukana hiekkadyynien takana, sotaisien nomadiheimojen suojaamana, asuu auringon kansa, aavikon julma salaisuus. Muinaiset kirjoitukset tuntevat heidät sirkkasotureina. Haltiat nimellä Thrikhren.

Historia

Auringon heimo asuu vanhassa aavikossa. On asunut aina. Heillä ei ole uskomuksia alusta. He ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Aikoinaan he taistelivat usein haltioita vastaan aavikon reiteistä ja vesilähteistä. He olivat julma kansa. He orjuuttivat useita ihmisheimoja ja hallitsivat aikoinaan jopa pientä aluetta aavikon ympärillä. Lopulta ihmismuotoiset lajit kuitenkin vallitsivat ja he perääntyivät ajan alussa aavikon kätköihin.

Elethanin tuhoutuessa Vanha Aavikko laajeni yllättäen dramaattisesti tuhansia kilometrejä. Auringon heimo ei uskonut eikä luottanut uuteen aavikkoon. Haltioihin ei vain ollut luottaminen. He pysyivät tiiviisti aloillaan vartioiden omia reviirejään tiukasti ja tarkasti.

Sen sijaan heidän orjaihmisensä huomasivat tilaisuutensa tulleen ja pakenivat. He pakenivat uudelle aavikolle. Punaisen aavikon Nomadit syntyivät. Vanhalla aavikolla hiekkamatojen ei annettu kasvaa kuin juuri ja juuri lisääntymiskykyisiksi asti. Sitten ne surmattiin. Mutta aavikon nomadit eivät hallinneet tätä, vaan antoivat matojen kasvaa. Pian ne hallitsivatkin koko uutta aavikkoa ja nomadit alkoivat palvoa niitä jumalina.

Auringon kansa kuitenkin pysyi maillaan ja suojautui suurilta madoilta. Tämän teki mahdolliseksi heidän alueellaan sijaitsevat suuret kivikentät, joilta käsin kansan shamaanit saattoivat tehdä riittejään suojassa madoilta. Näiden rituaalien ansiosta kansa saa suojeltua alueitaan kaikkein suurimmilta madoilta, mutta kuitenkin kasvatettua pieniä turvatakseen orjaheimojensa selviytymisen aavikon karuissa oloissa.

Nykyään kansa asuu samoilla alueilla kuin muinoin. Ainoastaan aavikon nomadit tietävät heistä ja he välttelevät kansaa, sillä kansa pystyy vaikuttamaan matoihin, ja siten voisivat orjuuttaa nomadit uudestaan. Niinpä Nomadit pysyvät dyyneillä ja Auringon Kansa kuivilla kivikentillään ja niiden väliin jäävillä pienillä hiekkalammilla.

Yhteiskunta ja rotu

Thrikhrenit elävät tiukasti omassa piirissään. Heidän kansansa on muodostunut kahdeksasta heimosta, joista jokainen puolestaan on muodostunut noin kahdestakymmenestä klaanista. Sodankäynti on tavanomaista eri heimojen välillä. Verikosto on vakio, mutta yleensä vain pappiryhmien välillä.

Koska thrikhren-naaraiden määrä ylittää rodun miespuolisten jäsenten määrän yli seitsenkertaisesti, on yhteiskunta järjestäytynyt korottamaan ja suojelemaan rodun miespuolisia jäseniä. Yleensä juuri miespuoliset jäsenet toimivat klaanien ja heimojen johdossa kooten ympärilleen haaremin, jonka koko on suorassa suhteessa miehen arvoasteikkoon. Mutta toisin kuin voisi luulla, sillä uroksen velvollisuuteen kuuluu hautoa naaraan laskemat munat ja koulia näistä syntyvät lapset.

Kansalla urokset toimivat pappeina, johtajina, opettajina ja käsityöläisinä. Naaraat puolestaan ovat paimenia, metsästäjiä ja sotureita. Urokset kasvattavat kaikki poikaset noin kymmenen vanhoiksi, minkä jälkeen naaraat ottavat omansa omaan koulutukseen. Thrikhren on täysikasvuinen noin viidentoista ikävuoden ikäisenä. Vain noin viidennes poikasista selviää täysi-ikäiseksi. Naaraat elävät keskimäärin kolmenkymmenen vanhoiksi laskien noin yhden munan jokaista ikävuottaan kohden alkaen viidestätoista.

Urokset elävät keskimäärin viidenkymmenen vanhoiksi. Myös naaraat voisivat elää näin vanhoiksi, mutta yleensä he saavat surmansa taistelussa huomattavasti aikaisemmin.

Thrikhrenit elävät tiukan kunniakoodin mukaan, joskin uroksille tämä on huomattavasti lievempi, sillä he ovat yhteisön arvokkain osa. Naarailla usein puolestaan on monimutkaisia henkilökohtaisia koodeja, joiden mukaan he elävät ja sotivat. Urokset ovat heimojenvälisen kaupan pääasiallinen käyntiväline.

Thrikhreneille puhdas vesi on myrkkyä. He saavat kaiken tarvitsemansa veden surmaamiensa saaliseläinten verestä ja kudoksista. Ei sillä että Vanhalla Aavikolla juuri keitaita olisikaan.

Thrikhrenit ovat pääasiassa nokturnaalinen laji, vaikka he pystyvätkin toimimaan aavikolla aivan vapaasti mihin aikaan ja lähes mihin lämpötilaan tahansa. Yleensä he kuitenkin nukkuvat keskipäivän kuumien tuntien ajan. Tai pikemminkin vain lepäävät auringossa.

Auringon Kansa uskoo vahvemman ja kykenevämmän oikeuteen. He harrastavat orjuuttamista. Joskus harvoin he ottavat omiaan orjiksi, lähinnä rituaalisten rangaistusten muodossa, mutta pääasiassa heidän orjansa koostuvat Punaisen Aavikon Nomadien kantalajista, joka on ollut Kansan orja jo useita tuhansia vuosia. Useimmat klaanien väliset yhteenotot johtuvatkin juuri veden hankkimisesta orjaroduille. Urokset pitävät huolta orjista ja näiden hyvinvoinnista. Naaraat kasvattavat pieniä hiekkamatoja ruoaksi kaikille eräänlaisen aavikkoketun sisällä ja näitä käytetään myös lisäämään orjaihmisten selviytymistä aavikolla. Ihmisorjat ‘viljelevät’ myös joitakin kaktuslajikkeita aavikon siedettävämmillä alueilla.

Heimoilla on yhteinen ylipappi, joka vastaa siitä että heimot saavat suoritettua riitit, joilla suuret madot saadaan pidettyä poissa Kansan alueelta. Hän on voimakkain hahmo koko yhteiskunnassa, vaikka hän ei pystykään sanelemaan heimoille näiden politiikkaa.

Thrikhrenit ovat erinomaisia selviytymään ympäristössä johon heidät on luotu. He voivat selvitä ilman ravintoa viikkoja ja heidän kuorensa on väriltään sangen hämäävä. Se pystyy sulautumaan käytännössä kaikkiin pintoihin aavikolla. He myös valmistavat hiekkamatojen nahasta itselleen haarniskoita.

He myös rakentavat itselleen pysyviä asumuksia, toisin kuin nomadit. Tosin ainoastaan urokset ja poikaset asuvat näissä kupolimaisissa majoissa. Naaraat käyttävät ainoastaan kevyttä, nahkaista telttaa. Vahtitornit ja temppelit ovat myös yleisiä. Kaupunkeja thrikhreneillä ei kuitenkaan ole. Suurin kyläkokonaisuus sisältää pienen klaanin eli noin 160 naarasta, 30 urosta, noin 300-400 poikasta ja 100-200 orjaa. Tällöin käytössä olisi kaksi temppeliä, kuusi tornia ja kuusi kupolitaloa.

Magia ja Uskonto

Kaikki thrikhrenit palvovat aurinkoa. Häntä joka puhdistaa maan. Heille aurinko on tuhoava jumala. Pyhä silmä taivaalla joka tekee maailmasta hyvän. Papit vetävät voimansa pyhästä silmästä. Heidän magiansa on hidasta ja vaivalloista, riittien ja rituaalien kangistamaa, mutta voimallista. Ja kestävää. Papilla saattaa mennä useita kymmeniä minuutteja lausumaan rukouksensa, mutta vaikutus onkin sitten yleensä vaivan arvoinen. Varsinkin jos Pyhä Silmä on taivaalla.

Joillakin thrikhreneillä on myös muita maagisia ominaisuuksia, vaikka velhoja ei rodun keskuudessa varsinaisesti esiinnykään. Jotkin harvat naaraspuoliset yksilöt saattavat kyetä muuttumaan jopa näkymättömäksi rajatuksi ajaksi halutessaan. Joillakin urospuolisilla papeilla on tavattu myös velhomaisia ominaisuuksia.

Suhteet Ulkomaailmaan

Auringon Kansa ei halua, eikä tarvitse, ulkopuolisia yhteyksiä. Ainakaan omasta mielestään. Niinpä he asustavat omassa rauhassaan tuottaen kaiken tarvitsemansa itse. Ajoittain he tekevät sota-/ryöstöretkiä liian lähelle uskaltautuneiden nomadien kimppuun, mutta pääasiassa he tyytyvät pitämään toisensa varpaillaan. He toivovat saavuttavansa joskus tarpeeksi voimaa voidakseen surmata suuret madot ja päästäkseen jälleen koko aavikon herroiksi.

Ajoittain joku uskalias naaras lähtee pidemmälle tutkimusmatkalle aavikolle ja sen taakse. Useimmat heistä surmataan hirviöinä, mutta koska papit ovat antaneet heille voimallista taikuutta mukaan, usein illuusio- tai muodonmuutostaikuuden muodossa, osa voi selvitä vieraassa ympäristössä ja oppia uusia taitoja ja voimia ja palata kansan keskuuteen lisäten näillä uusilla taidoilla kansan kyvykkyyttä. Eräs uutuus on ollut pyörän tuominen Kansan keskuuteen viitisenkymmentä vuotta sitten. Tämä on helpottanut ainakin tavaran siirtoa rutikuivalla tasangolla.

Kansan ulkopuolella ainoastaan nomadit ja jotkut hyvin opiskelleet oppineet tietävät Thrikhrenien olemassaolosta. Ja heidänkin mielestään nämä on parempi jättää rauhaan.

< Sambal Kalju