Uhraus Hor-em-Akhetin Auringon Temppelissä

Sankarimme ovat jääneet vangeiksi ikivanhan pyramiidin sisälle ja kauhistuttavat kääriliinoihin kiedotut hahmot ovat sulkeneet heidät huoneeseen, josta ei ole muuta ulospääsyö kuin ovi, joka on tukittu valtavalla kivenjärkäleellä. Kammion yhdellä seinällä on pieni ikkuna, liian pieni jotta siitä pääsisi läpi, mutta tarpeeksi suuri jotta se valaisee koko vankilan.

Ikkunasta levittäytyvä näkymä on samalla kauhea ja kaunis. Temppeli, joka paikan täytyy olla, on valtava huone, jonka seinustoilla on mahtavia korkokuvin koristeltuja pylväitä. Temppelin seinässä on musta pyöreä allas noin 20 jalan korkeudella ja se näyttää mustalta aukolta, missä loistaa pieniä kirkkaita valopisteitä, samanlaiselta johon te olette astuneet aikaisemmin. Aukon ympärille on maalattu auringon säteitä, ja ne loistavat heleää valoa koko alueelle lukuisten kynttilöiden ja soihtujen lisäksi. Keskellä temppeliä on musta kuilu, josta punaiset lieskat lyövät välillä korkealle. Kuilun vieressä on iso musta levy, hieman suurempi kuin aukko. Kaikkialla seinillä on hieroglyfejä ja tuntemattomia kuvioita, joista suurin osa esittää aurinkoa tai tulta.

Huomio kiinnittyy kuilun vieressä olevaan puistattavaan näkyyn. Neljä muumiota pitävät käsistä ja jaloista kiinni Edeinosta, joka on täysin tajuissaan ja hänen ilmeensä kertoo kauhusta. Kuuluu kumea kongin ääni, ja temppelin toisessa päädyssä olevat valtavat pariovet avautuvat, ja ovista astuu sisälle käärinliinoihin kääritty muumioitunut hahmo, joka kantaa harteillaan purppuraista viittaa. Muumion rinnalla heiluu auringon symboli, suuri keltainen kaulaketju, jonka keskellä on auringon kuva.

Hitaasti muumio astelee kohti Edeinosta, samalla mumisten rukousta tuntemattomille jumalille. Muumio pysähtyy Nomadin eteen ja kohottaa kätensä seinässä olevaa auringon symbolia ja porttia kohti lausuen samaa rukousta hypnoottisella äänellä. Muumio lopettaa rukouksensa ja kääntyy vasemmalla puolella olevan muumion puoleen ja ottaa tämän kantaman kullasta ja oudosta punaisesta metallista taotun miekan käteensä. Muumio kohottaa miekan korkealle päänsä yläpuolelle ja kohottaa äänensä vielä uuteen rukoukseen.

Samassa miekan terä leimahtaa liekkeihin ja muumio survaisee sen avuttoman Edeinoksen rintaan. Nomadi huutaa miekan osuessa, mutta hänen äänensä vaimenee nopeasti ja pää retkahtaa sivulle elämän paetessa ruumiista. Muumiopappi vetää miekan terän irti, jonka terä ei enää ole liekeissä, ja astuu taaksepäin Nomadia pitelevien muumioiden siirtyessä lähemmäksi liekehtivää kuilua. Hiljaisuuden vallitessa muumiot heittävät Edeinoksen kuolleen ruumiin kuiluun ja siirtyvät temppelin reunoille pilareiden viereen seisomaan. Muumiopappi seisoo paikallaan ja pitää miekkaa yhä kädessään.

Hetkeen ei tapahdu mitään, mutta äkkiä miekan terä leimahtaa liekkeihin ja kuilusta iskee valtava lieska, joka hipoo temppelin kattoa. Lieskasta astuu tulinen hahmo ulos ja muumio aloittaa jälleen hymninsä olennon kääntyessä kumartamaan muumiolle. Tulinen olento heiluttaa siipiään nousten ilmaan ja kääntyy kohti mustaa porttia ja lentää sen sisälle kadoten näkyvistä. Kynttilät ja soihdut sammuvat temppelissä ja ainoana valonlähteenä näkyy muumiopapin liekehtivä miekka jota kantaen hän astelee kohti pariovia jotka sulkeutuvat hänen perässään. Pimeydessä näkyy liikettä ja lattiassa oleva liekehtivä aukko sulkeutuu. Viimeisenkin valonsäteen kadotessa haudan pimeys ja hiljaisuus laskeutuu kaiken ylle.

< Seikkailu 4 - Mystinen Liekki