Seikkailu 5: Nälkä

Kuuma kuiva punainen autiomaaHiekkaan vajoava Pyramidi. Outo mies dyynin harjalla tarunomainen miekka kädessään. Salamoita autiomaassa. Hiekkamyrsky. Pimeys.

Sankarimme selvisivät myrskyn kourista kuin ihmeen kaupalla ja törmäsivät näkyyn, jota eivät koskaan olisi osanneet odottaa autiomaassa. Alkukantainen heimo paksuissa nahkaturkiksissa auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Heimo oli Kouran Klaani, vanhaihmisten klaani, joka oli paennut autiomaan outoa uhkaa, joka tappoi öisin heitä. Maata palvoville heimolaisille puoliksi hiekkaan hautautuneet seikkailijamme olivat merkki jumalalta. He olivat tulleet pelastamaan heimon demonilta nimeltään Punasilmä.

Lisätietoja

Vanhaihmiset >
Sankareiden Matkakartta >

Muppets Matkapäiväkirjat

Dravigan Tarinaa >
Jacquelin Päiväkirja >
Magnus Harleighin Päiväkirja >
Morganbach Tvalin Merkintöjä >
Orionin Päiväkirja >
Shanin Päiväkirja >

Slashing Matkapäiväkirjat

Legion Päiväkirja
Lornan Päiväkirja
Jalvynin päiväkirja
Sambalin Mietteitä >
Zayinin Päiväkirja

Loppusanat

Jumalten tiet ovat usein tutkimattomia, niin ajatteli myös Kouran klaanin shamaani, jumalten lähettiläiden tehdessä outoja rituaaleja ja ihmeellisiä esineitä. Pelastuneita he olivat kuitenkin, nyt kun jumalten lähettiläät olivat heidän luonaan. Kunhan vain vielä ymmärtäisi mitä he tahtoivat puhuessaan outoa jumalten kieltä...

Kouran-klaani vaelsi uljaiden sankareiden avulla takaisin vuorille, mutta ei ilman tappioita. Punasilmä, outo punasilmäinen demoni vaivasi öisin tappaen klaanilaisia. Kaiken lisäksi heimon matka aavikolla olisi varmasti päättynyt lyhyeen elleivät sankarimme olisi auttaneet ja opastaneet heitä. Viimein matkalaiset saapuivat Karhun klaanin asuinsijoille, mutta pettymykseksi sieltä ei löytynyt karhulaisia. Kouran klaanilla ei ollut enää mitään muuta paikkaa minne mennä ja he alkoivat hyväksyä kohtalonsa. Ehkä heidän tiensä oli tarkoitettu päättyä tähän, ehkä jumalat halusivat tätä.

Huolimatta vastoinkäymisistä ja Punasilmän tehokkaista yöllisistä iskuista ja nälän tunteesta, sankarimme eivät lannistuneet. Heillä ei ollut vastassaan lohikäärmeitä tai jättiläisiä, vaan jotain vieläkin pahempaa. Jotain mihin miekat eivät purreet, eikä taikuus sitä tuhonnut. Jotain mikä ei uhannut heitä, vaan heimolaisia.

Kuten kaikissa oikeissa sankaritarinoissa, urheat sankarimme antoivat kaikkensa välittämättä enää niinkään omasta turvallisuudesta tai maallisista rikkauksista. Näitä heimolaisia oli autettava. Ehkä tätä tarinaa ei kerrota Stoelin kuninkaanlinnassa tai Armontien temppeleissä, rikkaat ja vaikutusvaltaiset tuskin koskaan ymmärtävät tarinaa.

Se kerrotaan Stoelin lukuisissa tavernoissa ja laitakaupungin kokoontumispaikoissa, sitä kerrotaan siellä missä kuolema ja köyhyys ovat aina läsnä. Siellä kerrotaan oikeat sankaritarinat. Siellä voit sinäkin kuulla sankaritarinan siitä kuinka uljaat kuninkaan tiedustelijat pelastivat oudon heimon Punasilmän otteesta.

< Edellinen seikkailu   Seuraava seikkailu >