Seikkailu 17: Ajan Valtiaat

Maailma ei ole enää entisensä. On kelmeää, vaikka aurinko on jo korkealla. Mutta se on vain valju heijastus siitä mitä se oli aikaisemmin. Auringon koko on vain puolet siitä mitä se oli aikaisemmin ja se on väriltään oudon punertava. Sen antama valo on heikompaa kuin aikaisemmin ja jopa puut, kasvit ja jopa ruoho ovat kuivuneita, osin kuolleita. Missään ei kuulu lintujen laulua tai eläinten ääniä. Maailma näyttää kuolevan.

Kymmenen vuotta on kulunut siitä kun sankarimme astelivat viimeksi Nagaita.

Vuodet ovat vierineet, eikä tulevaisuus ole muuttanut asioita ainakaan parempaan suuntaan. Valkea Veljeskunta on kadonnut, ja tilalle on noussut Musta Veljeskunta. Kuningas ei hallitse enää Stoelia, vaan Ruhtinas Baruk Kaah on astunut valtaistuimelle, Punainen Komeetta on jälleen nähty ja öisin, siellä missä kuu ennen oli, se kulkee nyt valaisten maisemaa punertavalla hehkullaan.

Kaiken kukkuraksi Valkeuden papit, ja papittaret ovat menettäneet yhteyden jumaliin, ikään kuin Valkeutta ei enää olisi, ja valkeuden tilalle on noussut pimeyden armeija joka hallitsee nyt rautaisella otteellaan maailmaa.

Lisätietoja

Sankareiden Matkakartta >

Loppusanat

Sankarit ehtivät juuri toipua maailman muutoksesta, kun he joutuvat uusien haasteiden eteen. Stoelin viimeinen vastarintapesäke on Lehdossa, ainoassa paikassa, joka ei kuhise örkkejä. Mutta nyt sitäkin lähestyy pimeyden ja epäkuolleiden armeija...