Elainen kronikat: Pimeyden ruhtinas Alun

Ennen ajan alkua, suuri maailmankaikkeus oli tyhjä - ilman valoa, ilmaa, maata tai elämää. Eon Ikuinen katsoi tyhjyyttä ja suuressa armossaan hän levitti kätensä muovaten kaaoksesta Seitsemän Jumalaa. Seitsemän jumalaa seisoivat hänen edessään ja Eon Ikuinen puhui heille.

'Tehkää kaaoksesta järjestys, luokaa tyhjyyteen olemassaolo, antakaa universumille muoto.' Näin hän puhui Seitsemälle Jumalalle, ja antoi heille voiman luoda. Sitten Eon Ikuinen katsoi kaukaisuuteen ja lähti, luvaten palata seitsemän vuosituhannen kuluttua.

Niin Seitsemän Jumalaa levittivät kätensä ja loivat tyhjyyteen olevaisuuden. Seitsemän jumalaa katsoi olevaisuutta ja jokainen näki sen omana kuvana olevaisuudesta. Seitsemän jumalaa astui kukin aloilleen ja jokainen lausui itselleen paikan. Niin syntyi seitsemän jumalan asunnot.

Jokainen seitsemästä jumalasta näki tulevaisuuden ja muodon joka heidän käsissään syntyisi. Ja niin Kolme jumalaa astui taivaisiin ja Kolme laskeutui syvyyteen. Vain yksi jäi paikalleen ja näki muut jumalat. Hän oli yksi seitsemästä, hän oli pimeyden ruhtinas, hän otti Alunin muodon.

Kolme jumalaa loivat taivaan ja valtakunnan, joka oli vain heidän omansa. Jokainen heistä rakensi oman olevaisuuden ja vuodatti voimansa oman tahtonsa mukaisesti. Niin syntyi kolme Taivasten Valtakuntaa ja kolme Valkeuden Pyhättöä.

Kolme jumalaa astuivat alas syvyyteen ja katsoivat olevaisuutta. Kukin heistä lausui olevaisuudelle haluamansa muodon ja vuodatti voimansa oman tahtonsa mukaisesti. Niin syntyi kolme Syvyyden Valtakuntaa ja kolme Pimeyden Pyhättöä.

Kuusi jumalaa olivat tyytyväisiä. He astuivat luomansa luo ja antoivat sille Tahdon. Vain yksi jumala näki kaiken ja huomasi muut. Vain Alun näki Kolme Pimeyden jumalaa ja Kolme Valkeuden jumalaa ja hän näki heidän tahtonsa - kolme taivasta ja kolme syvyyttä.

Niin nousi Alun ylös ja osoitti itsensä kullekin Kolmesta korkeuksissa. Hän puhui heille ja kukin heistä huomasi hänet.

Hän puhui Ensimmäiselle kolmesta ja lausui vuolaasti ihastuksensa Ensimmäisen luomasta. Ensimmäinen näki luomansa ja oli tyytyväinen. Mutta jotain puuttui, sanoi Alun ja etsi katseellaan palvelijoita. Ensimmäinen katsoi ja näki puutteen luomassaan. Niin Ensimmäinen lausui muodon läheisilleen ja antoi voimansa olemattomuudelle ja loi palvelijansa.

Alun katsoi Toisen luomaa ja osoitti ihastuksensa toisen luomaan. Mutta Alun ei löytänyt toisen alaisia. Toinen huomasi puutteen ja antoi mahtinsa luoda tomusta alaisensa. Niin syntyi mahtavat Toisen alaiset.

Alun näki Kolmannen ja hänen luomansa. Hän katsoi Kolmatta ja hänen luomaansa ja antoi katseensa vaeltaa kahteen ensimmäiseen ja heidän palvelijoihin ja alaisiin. Kolmas käänsi katseensa ja huomasi Ensimmäisen ja Toisen, ja näki puutteen luomassaan. Hän kutsui luokseen olevaisuuteen luodut. Niin syntyi Kolmannen mahtavat luodut.

Kolme korkeuden jumalaa näkivät toisensa ja yhdistyivät. He ottivat nimen, jolla palvelijat, alaiset ja luodut voisivat heitä kutsua, ja astuivat yhteen. Niin syntyi Valkeus.

Alun laskeutui syvyyteen ja astui Ensimmäisen luo. Hän katsoi pimeyttä, jonka Ensimmäinen oli luonut ja lausui kunnioituksen. Hän etsi katseellaan armeijaa, mutta ei sitä löytänyt. Ensimmäinen katsoi luomaansa pimeyttä ja huomasi puutteen. Niin Ensimmäinen vuodatti voimansa ja loi pimeyden armeijan.

Alun siirtyi Toisen luo ja näki pimeyden valtakunnan. Mutta myös sieltä puuttui pimeyden joukot, ja hän epäili. Toinen näki puutteen ja loi pimeyden joukot.

Päästyään kolmannen luo Alun katsoi Kolmannen luomaa syvyyttä ja katsoi sitä ihaillen. Vain pimeyden palvelijat puuttuivat ja Kolmas näki sen. Kolmas kohotti kätensä ja pimeyden palvelijat syntyivät.

Kolme syvyyden jumalaa näkivät toisensa ja huomasivat, etteivät olleet yksin. He ottivat nimen, jolla pimeyden armeija, joukot ja palvelijat voisivat heitä kutsua ja lähestyivät toisiaan. Niin syntyi Pimeys.

Kuusi jumalaa olivat vuodattaneet voimaansa olevaisuuteen. He luoneet kuten Eon Ikuinen oli heille sanonut ja heidän voimansa oli luonut olevaisuuteen olemassaolon. Mutta samalla he olivat heikentyneet.

Seitsemän jumalaa kokoontui yhteen ja he katsoivat luomiaan. Kukin näki omansa parhaana ja muiden luomukset puutteellisena. He olivat tyytyväisiä omaansa ja ylenkatsoivat muiden olevaisuutta. Silloin Alun osoitti itsensä kuudelle jumalalle.

Alun osoitti jokaisen olevaisuutta ja heidän voimansa kehtoa. Kukin oli oman olevaisuutensa herra, eikä siellä ollut muilla valtaa. Valkeus ei voinut astua Syvyyteen, eikä pimeys voinut nousta Taivaisiin. Niin ei ollut hyvä. Silloin Alun osoitti Taivaiden ja Syvyyden väliin, jossa seitsemän jumalaa kokoontuivat. Niin hän osoitti olemattomuutta ja muovasi siihen tarkoituksen ja antoi paikalle olevaisuuden. Hän osoitti olevaisuutta ja sanoi.

Kukin on täydellisyyden luonut, mutta vaillinaisen toisten silmissä. Kukin on oman tahtonsa vuodattanut ja antanut syyn olemassaololle. Tehkäämme tämä yhdessä, luokaamme yksi yhteinen paikka, jossa täydellisyys on vieläkin suurempaa.

Kuusi jumalaa katsoivat omia olevaisuuksiaan ja näkivät Alunin ehdotuksen. Alun antoi helle paikan, josta he voisivat tehdä täydellisen. Niin jokainen jumala astui keskelle ja alkoi luoda. Jokainen halusi tehdä paikasta täydellisen. Niin Kuusi loi taivaan ja maan, meren ja ilman, kasvit ja eläimet, rodut ja olennot. Mutta Alun katsoi, eikä hän luonut. Hän näki vuorien nousevat tyhjyydestä, merien peittävän maan ja metsien kasvavan maasta. Hän näki kuinka eläimet ja kasvit valtasivat maan. Hän näki kuinka rodut ja olennot syntyivät.

Jokainen jumala loi omansa ja jokainen muutti toisen luomaa. Jumalat olivat vuodattaneet paljon voimaansa aikaisemmin ja he olivat heikentyneet. He loivat kuolemattomat ja ikuiset, ja heidän voimansa vähentyi. He loivat kuolevaiset ja katoavat, ja heidän voimansa heikentyi. Viimein he loivat hetkelliset, ja heidän voimansa uupuivat. Ja niin syntyi Nagai, jumalten yhteinen luomus.

Alun katsoi ja näki luodun. Hän tuli Kuuden luo ja ihasteli heidän luomustaan. Sitten hän julisti paikan omakseen. Kuusi katsoivat luomaansa ja näkivät mahtinsa vuodatetun siihen. He näkivät Alunin ja hänen mahtinsa, joka oli yhä voimakas. Ja he näkivät mitä Alun oli heille tehnyt. Alun oli heistä voimallisin, sillä hän ei ollut vuodattanut voimaansa luomiseen. Hän oli yhä täydellinen ja muut jumalat olivat voipuneet.

Niin Alun katsoi Kuutta ja nauroi. Hän pyyhkäisi heidät pois ja nauroi. Hän sysäsi heidät kauas ja astui Nagaihin.

Kuusi eivät voineet vastustaa Alunia yksin ja niin he astuivat toistensa luo. Ensimmäisen ja viimeisen kerran he olivat hetken yhtä ja Alun näki, ettei voinut heitä vastustaa. Kuusi yhdessä oli hänen vertaisensa ja hän perääntyi. Alun katsoi Kuutta ja näki heidän luomansa. Hän osoitti Valkeudelle Syvyyden ja Pimeydelle Taivaat. Niin Kuusi katsoivat toisiaan ja näkivät, etteivät he voineet olla yhtä kauan.

Niin Kuusi laskeutui yhtenä Nagaihin ja kokoontui yhteen. He kutsuivat maata ja maa vastasi heille. Ja niin Kuusi loivat viimeisen palvelijan, yhteisen palvelijan. Niin syntyi Maan Äiti, palvelijoista mahtavin ja kaikkien Kuuden luoma. Kuusi vuodatti voimansa ja antoi Maan Äidille mahdin. He antoivat luomansa hänelle ja jättivät Nagain heikentyneinä. Kukin heistä palasi olevaisuutensa luo voipuneena.

Kuusi oli heikentynyt, mutta Alun oli yhä täydellinen. Silti hän ei voinut astua kenenkään Kuuden luo, sillä heidän mahtinsa oli voimallisin heidän olevaisuudessaan. Eikä hän voinut astua Nagaihin, sillä Kuuden mahti oli nyt Maan Äidin ja hänen mahtinsa oli voimallisin Nagaissa.

Vihastuneena Alun nousi muita jumalia vastaan ja niin alkoi jumalten sota.

- Ote Elainen kronikoista

< Nimetön Taivaan Kansi >