Elainen kronikoista: Haltiain ja Ihmisten liiton särkyminen

Beowulfin elämästä ja hänen aiheuttamasta suuresta sodasta haltioita vastaan kulkee monia tarinoita ja huhuja. Harvat niistä ovat totta tai edes lähellä totuutta, tarinoita on yhtä monta kuin kertojia. Harva tietää mikä todella aiheutti sodan Maodighomhnaigin ja Beowulfin kesken. Tämä on tarina siitä kuinka kaikki alkoi.

Keisari Beowolf oli pohjoisen valtias ja hänen keisarikuntansa oli ajan mahtavimpia, ulottuen kaukaisesta Gathenista aina Rautavuorille asti. Hänen valtansa aikana pohjoinen Nagai kukoisti, ja ihmisten ja haltioiden liitto oli mahtavimmillaan. Myös Beowulf oli kuullut mahtavasta sepästä ja taiankäyttäjästä Maodighomhnaigista. Hänen takomista mahtiesineistä kiiri huhuja kaikkialla valtakunnassa, ja huhuttiin, että kuka tahansa, joka kantoi Suuren Maodighomhnaigin takomaa asetta, oli voittamaton. Niin päätti Keisari Beowulf tavata mahtavan Maodighomhnaigin. Hän matkasi rautavuorille, jossa Maodighomhnaigin asui ja siellä hän tapasi haltiasepistä mahtavimman. Pitkään puhuivat Beowulf ja Maodighomhnaig asioista joita tavallinen kuolevainen ei olisi ymmärtänyt, ja suuresti Beowulf ylisti haltiasepän taitoja ja hänen takomia esineitä.

Niin halusi myös Beowulf Maodighomhnaigin takovan hänelle vallan merkin, mahtiesineen ja keisarin merkin. Kovin oli Maodighomhnaig ylpistynyt vuosien aikana ja hän ylenkatsoi keisarin pyyntöä, ja kieltäytyi pohjoisen valtiaalle takomasta mahtiesinettä. Pitkään Beowulf vaati seppää takomaan, ja kiivas sanailu syntyi heidän välille. Viimein vihastuneena mahtava Maodighomhnaig ajoi pois pohjoisen valtiaan ja kieltäytyi tätä enää tapaamasta. Murheellisena ja loukattuna Beowulf palasi kansansa pariin, eikä suostunut puhumaan kenenkään kanssa tapaamisesta. Hän kielsi Maodighomhnaigin mahtavuuden, eikä haltiasepän nimeä saanut enää mainita ääneen valtakunnassa.

Vaan oli keisarilla poika, äpäräpoika nimeltään Bomar, joka ei hyväksynyt isänsä tappiota. Vaikka hän oli vain palvelijattaren poika, eikä hänellä ollut asemaa keisarin hovissa, piti vanha keisari poikaa suosikkinaan. Bomar oli ahkera ja tulinen, toisin kuin keisarin kaksi muuta laiskaa poikaa. Bomar oli hovin salamurhaajaksi opetettu ja vain keisaria palvelemaan luotu. Murheissaan poika katsoi kuinka keisari vaipui synkkyyteen ja päätti, että hengellään saisi haltiaseppä maksaa keisarin ylenkatsomisesta.

Bomar otti tappavimmat myrkkynsä mukaan ja kenenkään tietämättä matkasi valepuvussaan Rautavuorille. Tarinan mukaan hän ei koskaan tavannut Maodighomhnaigia, mutta löysi haltiasepän pajan ja asumuksen, ja valmisti myrkkymaljan suurelle haltiasepälle. Oliko jumalten oikku vai tarkoitus, mutta Maodighomhnaigille tarkoitettu myrkky ei haltiasepälle joutunut. Myrkyn joi Bomarin tietämättä Maodighomhnaigin ainoa poika, ja niin luuli Bomar suuren Maodighomhnaigin kuolleen.

Tehtävänsä suoritettuaan palasi Bomar takaisin hoviin ja kertoi uutisen isälleen. Mukanaan poika oli tuonut mahtimiekan, joka kantoi nimeä Pimeäkalpa, ja sen hän luovutti isälleen. Nyt olisi myös keisarilla mahtiesine, jolle ei mikään muu ase vetäisi vertoja. Keisari oli kovin tyytyväinen poikansa tekoon, olihan poika osoittanut rohkeutensa, ja hänen uskollisuutensa oli jälleen kiistattomasti toteen näytetty. Kovin oli keisari tyytyväinen ja hän julisti kaikelle kansalle petturihaltian, Maodighomhnaigin, kuolleen.

Sana kiiri myös Maodighomhnaigin luo, joka suri poikansa kuolemaa. Kuultuaan uutisen, hän nousi poikansa haudalta ja vannoi kostoa keisarille ja hänen äpäräpojalleen. Suuri Maodighomhnaig kutsui koolle mahtavimmat haltiat ja vaati hyvitystä kuolleelle pojalleen. Niin julisti Maodighomhnaig sodan Beowulfille, pohjoisen valtiaalle, ja niin rikkoutui ihmisten ja haltioiden vuosisatainen liitto. Niin alkoi veren ja sodan aikakausi.

- Ote Elainen kronikoista

< Galen, Pohjoisen valtiaan, taru Kuusi mahtimiekkaa >