Tower of ElaneElainen kronikat: Galen, Pohjoisen valtiaan, taru

Kauan sitten Kolmannella Ajalla kun haltiat ja ihmiset elivät yhdessä ja heidän valtakuntansa levittäytyi yli koko tunnetun maan, nousi heidän keskuudestaan monta mahtavaa seppää ja taiantekijää. Mutta yksikään heistä ei ollut yhtä mahtava kuin haltiaseppä Maodighomhnaig. Haltiaseppä Maodighomhnaigin ansiosta ihmiset ja haltiat vaurastuivat, ja heidän valtansa kasvoi entisestään, mutta myös hänen takiaan syttyi suuri sota ihmisten ja haltioiden välille, jota kutsutaan myös Punaiseksi sodaksi.

Eläessään Maodighomhnaig takoi monta mahtavaa esinettä, joista moni on olemassa vielä tänäkin päivänä. Yksi niistä oli nimeltään Salamakalpa ja tämä on tarina sen synnystä.

Maodighomhnaig oli vielä nuori seppä, eikä kovinkaan arvostettu, kun hänen luoksensa tuli nuorukainen Tirolista, Gale nimeltään. Tirolin ihmisasukkaat olivat kuuluisia tuuheasta punaisesta parrastaan ja taistelutahdostaan, mutta nuorukaisella tuskin vielä kasvoi haiventakaan leuassa. Nuorukainen innostui kovasti haltiasepän taidoista ja halusi tämän tekevän hänelle aseen, jota kenelläkään muulla ei olisi. Aseen, josta hänet tunnettaisiin yli koko mantereen. Haltiaseppä naurahti pojan innostukselle ja lupasi takoa aseen, jota kellään ei olisi, jos tämä vain toisi hänelle salaman, josta sen takoa. Poika lupasi sen hankkia, ja Maodighomhnaig hymyili sanoen odottavansa pojan paluuta.

Seuraavana aamuna poika pakkasi tavaransa ja lähti pohjoiseen etsimään salamaa, sillä noihin aikoihin ukkonen ja salamat tulivat aina pohjoisesta. Kaksisataakolmekymmentä päivää ja yötä hän kulki kohti pohjoista tavaten ihmisiä ja haltioita kaikkialla matkallaan, mutta kukaan ei heistä osannut kertoa mistä hän saisi salaman, jota haltiaseppä voisi takoa. Viimein kylät ja kaupungit loppuivat, ja poika saapui pohjoisen heimojen luo. Siellä hän kuuli valtavasta jääjättiläisestä joka asui pohjoisessa, ja puhalsi kylmiä tuulia etelään. Jättiläinen asui aivan maailman reunalla, niin kaukana pohjoisessa, että siellä jäätyi jopa teräskin niin, että sen pystyi katkaisemaan kuin kuivan oksan. Sieltä poika ehkä löytäisi salaman, jonka voisi mukanaan kuljettaa.

Pohjoiseen Gale kulki ja viimein hän saapui paikkaan, jossa lumilakeudet levittäytyivät niin kauas kuin silmä kantoi. Yksikään elävä olento ei siellä kulkenut, eikä yksikään puu rikkonut tasaista lakeutta. Sinne Gale kulki ja sieltä hän löysi jäätyneen salaman.

Siitä tapasiko Gale koskaan jääjättiläistä, ei taru kerro, mutta se kertoo kuinka Gale vei salaman Maodighomhnaigille, joka täytti lupauksensa ja teki salamasta aseen, jolle mikään aikaisempi ei vetänyt vertoja. Aseen Gale nimesi Salamakalvaksi ja sitä kantaen hän palasi Tiroliin. Siellä nuori Gale kukisti pahalaiset ja pakotti heidän herransa pakenemaan kauas itään. Siellä hänet myös kruunattiin lännen herraksi urotekonsa ansiosta. Monia muitakin suuria tekoja hän teki. Tekoja, joista kaikkia ei ole edes kirjattu, ja jotka elävät enää vain kansan taruissa. Mutta kaikissa Gale on kerrottu suurena soturina, jonka vyöllä loistaa aseista mahtavin ja Maodighomhnaigin takomista esineistä ihmeellisin, salamasta taottu haltiamiekka.

- Ote Elainen kronikoista

< Tarinoita ja Legendoja Haltian ja Ihmisten liiton särkyminen >