Elainen kronikat: Kuusi Mahtimiekkaa

Ennen Neljännen Ajan alkua, monia mahtavia sotureita nousi niin haltioiden kuin ihmistenkin joukosta. Haltioiden ja ihmisten suuressa sodassa nämä suuret sankarit kohosivat muiden yläpuolelle mahtavina ja voittamattomina.

Ihmisten joukosta nousivat pohjoisen valtias Bomar Breowulfin poika, etelän ruhtinas Pyrie Galenin sukua ja idän musta valtias Sagic El'Raisin. Yhdessä he johtivat voittamattomat armeijansa haltioita vastaan. Kädessään jokainen kantoi mahtavan Maodighomhnaigin takomaa asetta. Asetta, joka teki kantajastaan voittamattoman.

Mahtavia olivat ihmisten johtajat, mutta heitä vastaan nousi haltioista mahtavimmat, Hutsanthalan Auringonkukka, Lotharigen Villiköynnös ja Menthrop Piikkipaatsama. Eikä vähäisemmäksi jäänyt heidän voimansa, sillä myös jokainen heistä kantoi Suuren haltiasepän, Maodighomhnaigin, tekemää asetta.

Taistelu raivosi kaikkialla Nagaissa jättäen jäljelle vain palavia raunioita haltioiden ja ihmisten mahtavimmista kaupungeista. Valkeus iski Valkeutta vastaan ja Pimeys petti Pimeyden. Ihmisten papit iskivät haltioiden vihittyjä vastaan. Valkoiset ja mustat ihmisvelhot taistelivat haltioiden velhoja ja seppiä vastaan. Ihmisten ja haltioiden mahtavat armeijat iskivät yhteen jättäen jälkeensä tuhoa ja hävitystä.

Viimein oli kuitenkin haltioiden väistyttävä, sillä ihmisten lukumäärä oli suurempi. Ja niin haltiat joutuivat pakenemaan ihmisten raivon tieltä. Silloin laskeutui mahtava demoni ja pimeyden valtias T'Ch'akota ihmisten keskuuteen. Hän kuiski pimeyden sanoja ja viettelyksen kuiskauksia mahtavien ihmisjohtajien korviin. 'Olivat johtajat niin mahtavia että jumaltenkin oli heidät hyväksyttävä. Olivat sankarit niin voimallisia että valkeuskin heidän alleen taipuisi.' Niin myrkytti demoni mahtimiesten sydämet ja ajoi heidät Pimeyden syliin.

Niin nousivat kolme mahtimiestä. He kielsivät valkeuden ja nousivat sen paikalle. Yksikään Valkeuden pappi ei olisi säästynyt heidän vihaltaan, ellei valkeus olisi astunut Pimeyttä vastaan. Voimallisia olivat ihmisten sotaruhtinaat, ja vielä voimallisemmiksi he olivat tulleet Pimeyden astuessa heidän luo. Kun Pimeys valitsi ihmisten sotaruhtinaat omikseen, astui Valkeus haltioiden mahtimiekkojen kantajien luo, ja valitsi heidät omakseen. Niin kohtasivat Valkeus ja Pimeys. Niin kohtasivat viimeisen kerran mahtimiekkojen kantajat.

Niin iskivät vielä kerran Kuusi mahtimiekkaa yhteen. Kuusi mahtimiekkaa, jotka suuri Maodighomhnaig oli takonut, ja joille hän oli nimet antanut. Kuusi mahtimiekkaa, jotka olivat Stef -salamakalpa, Duarin -tulikieli, Thalea -pimeäkalpa, Olsa -unenvartija, Pola -verikalpa ja Y'der -aurinkokalpa.

- Ote Elainen kronikoista