Elainen kronikat: Taivaan Kansi

Jumalat ovat totuus ja valhe. Valkeus antaa toivoa ja Pimeys syöksee mielen mustuuteen. Antakoon Valkeus anteeksi mitä aion kirjoittaa, ja olkoon Pimeys armollinen, sillä ihmisten ja haltioiden on saatava tietää salaisuus, jossa he ovat eläneet vuosisatoja. Antakoon äitini anteeksi mitä aioin sanoa, sillä hän on yksi kahdestatoista salaisuuden vartijasta.

Kun Jumalat kulkivat maailmassa ja antoivat ihmisten tuntea heidän mahtinsa, oli ihmiskunta ja haltiat mahtavimmillaan. Heidän mahtinsa oli jumalten mahtia, eikä sille ollut vertaa. Valkeus siunasi valittunsa ja Pimeys antoi omillensa voimaa. Vuoret liikkuivat heidän käskystään ja vedet kuivuivat heidän tahdostaan. Maa kukoisti heidän niin halutessa ja taivas aukeni heidän mahtisanoista. Ihmisvelhojen ja haltiaseppien mahti oli rajatonta, eikä valkeuden vihityille tai pimeyden valituille ollut mikään mahdotonta.

Neljännellä Ajalla suuri taistelu käytiin Valkeuden ja Pimeyden kesken, ja maa järkkyi. Taistelun uuvuttamat Jumalat vetäytyivät saleihinsa ja jättivät ihmiset ja haltiat yksin. Kuolevaisten voima kuihtui, eikä mahti totellut enää heitä. Silloin ihmiset vaativat jumalia vastaamaan ja Pimeyden valitut huusivat jumaliaan. Mutta Valkeus ei vastannut vihityilleen, eikä Pimeys siunannut valittujaan, sillä Maan Äiti oli peittänyt taivaan. Hän oli kohottanut kätensä ja luonut Taivaan Kannen.

Harmaat olivat hänen rinnallaan ja Maan Äiti oli lausunut, ettei kukaan jumalten valtakunnasta saisi astua Nagaihin. Hän peitti taivaan lävitse pääsemättömällä kuorella ja peitti taivaiden valon, eikä se enää loistanut Nagaihin. Hän esti Jumalten mahdin, eikä heidän voimansa enää virrannut Nagaihin. Eivätkä ihmiset tai haltiat kuulleet enää jumalten ääntä. Hiljaisuus oli laskeutunut temppeleihin ja pajoihin, eikä ääntä kuulunut enää pyhätöistä tai uhrilehdoista. Ihmiset ja Haltiat olivat jääneet yksin.

Silloin Kuusi Valkeuden Lähettilästä puhuivat Maan Äidille. Valkeus kuuli vihittyjensä vaikerruksen ja heidän anomisen ja oli murheellinen. Kuusi puhui Maan Äidille ja anoi lupaa astua Nagaihin. Maan Äiti kuuli heitä ja vuosia kului. Pimeys näki kuinka valkeus puhui Maan Äidille. Silloin Kuusi Pimeyden Lähettilästä nousi Syvyydestä ja vaati häntä kuulemaan heitäkin. Maan äiti kuuli Pimeyttä ja vuosia kului. Valkeus odotti ja Pimeys vaani ja vuodet kuluivat. Maan Äidillä oli mahti ja valta, eikä kukaan voinut astua Nagaihin ilman hänen lupaansa. Viimein hän lausui ja antoi heille luvan.

'Kuusi on harmaata ja Kuusi on rajoja. Kuusi olkoon Valkeutta ja Kuusi olkoon Pimeyttä. Kuusi ja Kuusi laskeutukoot ja siunatkoot vihityt. Kuusi ja Kuusi saapuvat, mutta heidän äänensä ei kuulu Taivaisiin, eikä heidän äänensä kuulu Syvyyteen. Kuusi ja Kuusi olkoon jumalten ääni Nagaissa, kunnes Kuusi Harmaata valitsevat puolensa.'

Niin antoi Maan Äiti Kuudelle ja Kuudelle luvan astua Nagaihin. Hän osoitti heille paikan. Niin laskeutui Kuusi mahtavaa Enkeliä Taivaista Nagaihin. Ja niin nousi Kuusi Demonia Syvyydestä ja asettautui Nagaihin. He ottivat jumalan muodon ja heillä oli jumalten mahti. Maan Äiti sulki heidän korvansa, eivätkä he kuulleet enää Valkeutta tai Pimeyttä. He eivät kuulleet Taivaiden soittoa tai Pimeyden vaikerrusta, he kuulivat vain ihmisten pyynnöt ja haltioiden anomisen.

Silloin Maan Äiti virkkoi, 'Kuusi ja Kuusi, kuulkaa sanani. Annan teille Vallan ja Tahdon, jotta ihmiset kuulisivat teitä. Annan teille luvan ja sitoumuksen, että voitte voimanne heille vuodattaa ja mahdin jälleen nostattaa. Heitä te kuulette ja heitä te siunaatte. Heidän anomisensa te näette ja Heitä voimistatte. Vain Kuusi ja Kuusi voivat olla Nagaissa, ei kukaan muu. Teillä ei ole valtaa, eikä voimaa kutsua muita, eikä sallia Valkeuden tai Pimeyden astua Nagaihin. Vain minun lapseni voivat heidät vierailulle kutsua. Vain heillä on lupa hetkeksi pyytää heidät luokseen.'

Maan Äiti näytti heille maan ja taivaan, ja kaikki siellä elävät kansat ja lausui. 'Ihmisten ja haltioiden sydämet ovat vapaat, ja heidän tahtonsa on heidän omansa. Ette voi heitä pakolla ottaa, ettekä heitä omistaa, elleivät he sydäntänsä vapaaehtoisesti anna. Vain silloin teillä on valta heitä siunata ja mahtia heille vuodattaa.'

Pimeyden Demonit katsoivat Nagaita ja näkivät sen moninaisuuden. Valkeuden enkelit katsoivat maailmaa ja näkivät sen mahdollisuuden.

Vielä kerran virkkoi Maan Äiti Kuudelle ja Kuudelle. 'Johtakaa valittujanne ja antakaa heille päämäärä, sillä vain heidän kautta te saatte toimia. Vain heidän kauttaan Valkeus kuulee ylistystä, ja vain heidän kauttaan Pimeys kuulee palvontaa. Teidän tehtävänne on opettaa heille Valkeus ja Pimeys. Teidän tehtävänne on opastaa heitä ja laajentaa Tahtoanne. Teidän tehtävänne on näyttää heille Valkeuden mahti ja Pimeyden voima.'

Niin Kuusi ja Kuusi astuivat maailmaan ja opastivat valittuja. He kertoivat ihmisille ja haltioille Valkeuden ja Pimeyden opit. He opastivat vihittyjä ja valittuja kuten kuului. Kuusi ja Kuusi opettivat jumalten nimet, ja vihityt ja valitut palvoivat heitä. Vaikka vihityt lausuivat Valkeuden nimeä, ei se voinut heille vastata, ja vaikka valitut huusivat Pimeyttä ei se heitä kuullut. Vain Kuusi ja Kuusi kuulivat, ja he antoivat vihityille ja valituille voiman ja mahdin.

Silti vaikka Valkeuden Enkelit puhuivat Valkeuden Kieltä, heidän sanansa ei ollut Valkeuden Jumalten Sanoja. Ja vaikka Pimeyden Demonit lausuivat Mustia Sanoja, ei se ollut Pimeyden Jumalten Kieltä. Sillä Kuusi ja Kuusi eivät voineet kuulla Valkeuden tai Pimeyden tahtoa. Niin Kuudesta ja Kuudesta tuli jumalten uskonto ja tahto Nagaissa, eikä Valkeus tai Pimeys voineet heitä neuvoa.

- Ote Elainen kronikoista

< Pimeyden Ruhtinas Alun Tarinoita ja Legendoja >