Bael Ungran Esikoispojan tarina

Lännen Punainen LohikäärmeBael Ungra oli sotaruhtinas, joka yhdisti Mustainmaan örkit ja lännen ihmiset. Hän löi etelän joukot ja voittonsa kunniaksi rakensi valtavan kaupungin pohjoiseen. Se nimettiin Bael Ungraksi.

Bael Ungra oli mahtava sotapäällikkö ja karismaattinen johtaja. Hän oli myös taitava poliitikko ja tiesi että hänen oli tehtävä uhrauksia saavuttaakseen haluamansa päämäärä. Örkit kunnioittivat voimaa ja vahvaa johtajaa, ja juuri sellainen Bael Ungra oli heille. Örkit olivat kaoottisia ja kapinallisia, eikä pysyvää liittoa ollut helppo luoda. Niinpä hän kutoi hienon juonitteluverkon saadakseen örkkiklaanit lippunsa alle.

Örkkiklaanien yhdistyminen

Bael Ungra ei suinkaan neuvotellut örkkipäälliköiden kanssa, vaan niiden örkkien kanssa, jotka halusivat päästä päälliköiksi. Kun sopiva örkki löytyi, hän haastoi klaanin entisen örkkipäällikön

Hänen pelasi uhkapeliä ja kaikki olisi voinut päätyä toisin, ellei hänellä olisi ollut onnea mukana. Mitä enemmän hän keräsi klaaneja puolellensa, sitä helpompaa oli marssia uusien klaanien luokse ja vaatia päällikkyyttä.

Hän kokosi lukuisat erilliset örkkiklaanit yksitellen lippunsa alle, mutta ei noussut niiden johtajaksi. Sen sijaan hän antoi päällikkyyden örkille, jonka kanssa oli aiemmin neuvotellut ehdoista kun tämä pääsee päälliköksi. Näin jokainen klaani pysyi näennäisesti itsenäisenä, mutta oli kuitenkin hänen valtansa alla.

Bael Ungra tiesi myös, ettei mikään ollut pysyvää. Hän tiesi että ennemmin tai myöhemmin uudet päälliköt nousisivat häntä vastaan ja varmisti sen että päälliköt pysyivät hänelle uskollisina. Samalla hetkellä kun hänen suosittelemansa örkki nousi valtaan klaanissa, hänen vakoojansa alkoivat etsiä uutta päällikköehdokasta ja alkoi suunnitella uutta vallankumousta klaanissa. Näin hän varmisti, että klaaneissa tapahtui vallankumous sopivasti ennen kuin ne nousivat häntä vastaan.

Örkkishamaanit ja Alunin papit

Toinen vaikuttava voima örkkiklaaneissa olivat shamaanit. Örkit olivat taikauskoisia ja pitivät shamaaneja arvossa. Niinpä hän päätti saada klaanien shamaanit puolelleen. Bael Ungra ei ollut uskonnollinen mies, eikä luottanut pappeihin. Papit ja shamaanit ajoivat aina omia tarkoitusperiään, mutta heillä oli suuri valta niin ihmisten kuin örkkienkin joukoissa. Eikä sellaista valtaa sopinut väheksyä.

Hänen sotajoukoissaan oli joitain pappeja, jotka palvoivat omia jumaliaan. Ne tottelivat häntä, mutta olisivat kääntäneet hänelle selkänsä jos heidän temppeliensä päämiehet olisivat niin halunneet. Vanhat uskonnot omasivat ennesään paljon valtaa, eikä Bael Ungra voinut tarjota niille paljon. Heti saatuaan lisää valtaa, ne olisivat vaatineet sitä lisää ja yrittäneet kasvattaa jo olemassa olevien temppeleiden valtaa. Niinpä Bael Ungra kääntyi vähäisempää jumalaa palvovien pappien puoleen. Hän otti yhteyttä Alunin pappeihin.

Tuolloin Alunin kirkko oli pieni ja hajanainen, eikä sillä ollut kuin yksi temppeli kaukana pohjoisessa. Alunin uskonto ei ollut levinnyt kovin laajalle, sillä muut mustainmaan kirkot eivät hyväksyneet sitä. Alunin pappien ja muiden mustainmaan pappien välillä oli outoa vihamielisyyttä, mutta miksi, sitä Bael Ungra ei tiennyt. Sen lisäksi Alunin uskonto oli verrattain nuori, kun taas muilla uskontokunnilla oli jo omat alueensa, eivätkä he halunneet uutta uskontoa viemään heidän jumalilta palvojia. Bael Ungra näki heissä mahdollisuuden. Koska heillä oli niin vähän valtaa, he olivat helposti ohjailtavissa.

Hän otti yhteyttä Alunin pappeihin ja teki sopimuksen heidän kanssaan. Örkkien shamaanit omasivat joitain uskomattomia kykyjä, mutta heidän kykynsä kalpenivat Alunin pappien mahdin edessä. Bael Ungra sopi Alunin pappien kanssa, että jos he opettavat ja ohjaavat örkkishamaaneja mahdin tiellä, hän tekee Alunin kirkosta valtakuntansa pääuskonnon.

Vaikka örkkishamaanit olivatkin itsepäisiä ja sulkeutuneita, uusi mahti houkutti heitä. Pian örkkien joukossa ei enää kutsuttukaan yksisilmäistä G'ruurshia, vaan mahtavaa Alunia. Alunin papit onnistuivat saamaan shamaanit otteeseensa ja Bael Ungra taas piti tiukasti kiinni Alunin papeista. Liitto Alunin pappien kanssa sinetöitiin epäpyhällä liitolla. Bael Ungra otti vanha Alunin pääpapittaren rinnalleen kuningattareksi.

Alunin pappien ja papittarien kanssa tehty liitto onnistui yli odotusten. Örkkien shamaanit saivat yhä enemmän valtaa örkkiklaaneissa uusien kykyjensä ansioista. Shamaanit puolestaan olivat nyt tiukasti kiinni Alunin uudessa kirkossa ja kirkon pääpapitar oli Bael Ungran rinnalla. Sopiva määrä vakoojia, juonittelua, salamurhia ja pappien pelottelua toimi loistavasti. Kun Bael Ungran kaupunkia alettiin rakentamaan, olivat Bael Ungra joukot niin mahtavat, että ne olisivat voineet vain marssia etelään ja alistaa Orinocon valtansa alle. Koko mustainmaan oli tiukasti Bael Ungra käsissä.

Banen syntymä

Alunin papittaren ja Bael Ungra epäpyhästä liitosta syntyi myös jälkeläinen. Vaikka papitar oli yli yhdeksänkymmenen, hän synnytti terveen poikalapsen, vallan perillisen. Tästä huolimatta heidän liitossaan ei ollut rakkautta. Liitto oli vain poliittinen teko, ja jälkeläinen sen odotettu jatko. Ilman selvää vallanperijää koko valtarakenne olisi alkanut rapistua, kun eri tahot olisivat alkaneet juonitella, kenestä tulee Bael Ungran vallan perijä.

Sotataidoistaan ja poliittisesta laskelmoivuudestaan huolimatta, Bael Ungra oli kuitenkin ihminen. Hänellä oli halu rakastaa ja tulla rakastetuksi, ja se oli koitua hänen tuhokseen. Hän rakastui Orinocolaisen lordin tyttäreen, joka oli vankina Bael Ungrassa. Kun hän otti neidon väkisin ensimmäisen kerran, hän huomasi vain neidon kauneuden. Mutta neidossa oli jotain mitä Bael Ungra ei ollut tavannut muissa naisissa. Huolimatta epätoivoisesta tilanteestaan tai voimattomuudesta, neito ei kuitenkaan murtunut. Toisin kuin muut vangit, hän kulki yhä pää pystyssä ja käyttäytyi kuin olisi vain vierailulla. Hän otti vastaan julmuudet ja vääryydet tyynesti, ja antoi anteeksi väärintekijöilleen. Hän oli ystävällinen kaikkia kohtaan, ja se herätti ihmetystä hänen vangitsijoissaan. Ja niin Bael Ungra rakastui häneen.

Lilithian, Orinocolainen neito

Bael Ungra siirsi neidon vankilasta palatsiinsa ja teki hänestä kamarineidon. Pian hän kuitenkin huomasi, ettei voinut pysyä erossa neidosta. Ruhtinas vietti yhä enemmän aikaa neidon kanssa ja oppi tuntemaan hänet. Neito kertoi Orinocosta ja perheestään, ja kuunteli kuinka Bael Ungra kertoi omista teoistaan, jopa verisistä, mutta ei tuominnut häntä. Hän antoi lohtua miehelle, joka oli elänyt koko elämänsä taistellen maailmassa, jossa vain vahvimmat selviytyivät ja heikkous koitui tuhoksi.

Kun neito kertoi, että hän kantoi Bael Ungran lasta, ruhtinas ymmärsi, että hän rakasti neitoa. Hän ei voinut enää elää ilman tuota ihanaa neitoa ja oli valmis luopumaan kaikesta, vain saadakseen neidon rakastamaan itseään.

Huolimatta siitä, että ruhtinas oli antanut sydämelleen vallan, hän ymmärsi, että hänen ja neidon suhteesta seuraisi ongelmia. Hänen kuningattarensa tuskin välitti siitä, että hänellä oli rakastettuja, eikä hän varmasti välittäisi äpärälapsistakaan, niin kauan kun heistä ei olisi vaaraa hänelle, tai hänen jälkeläisilleen. Mutta Bael Ungra tiesi, että jos hän alkaisi suosia yhtä rakastetuistaan ylitse muiden ja jos papitar saisi selville, että hän todella rakastaisi naista, neidolle kävisi huonosti.

Alunin papitar

Papitar ei pitänyt kilpailijoista. Kaikilla, jotka olivat nousseet hovissa Bael Ungran suosikeiksi, oli tapana kadota tai kuolla oudosti. Outo tauti saattoi iskeä, örkit saattoivat yllättäen lynkata hänet, tai hän vain yksinkertaisesti katosi jättämättä jälkeäkään. Niinpä Bael Ungra oli välttänyt suosimasta ihmisiä, joita piti itselleen tärkeinä. Mutta hän tiesi, että ennemmin tai myöhemmin papitar saisi tietää neidosta.

Papitar lähestyi jo sadatta vuottaan, mutta ei näyttänyt merkkiäkään siitä, että olisi lähempänä kuolemaa. Eikä Bael Ungra voinut enää odottaa, sillä hän ei ollut varma kuolisiko papitar lainkaan. Ehkä papitar oli tehnyt jonkin epäpyhän sopimuksen jumalansa kanssa ja eläisi vielä Bael Ungran kuoltuakin. Siispä hänen oli päästävä eroon papittaresta, ilman että se aiheuttaisi ongelmia Alunin kirkon kanssa.

Papittaren kuolema

Siitä miten Bael Ungra hoiti salamurhan ei kukaan tiedä, mutta eräänä aamuna papitar oli kuollut. Hänet löydettiin temppelistä alttarin edestä verinen tikari kädessään. Näytti siltä kuin papitar olisi iskenyt tikarin rintaansa ja viiltänyt oman rintakehänsä auki. Papittaren sydän oli lattialla hänen edessään ja se sykki pimeää voimaa. Papittaret päättelivät, että pääpapitar oli uhrannut itsensä Alunille. Uusi pääpapitar antoi balsamoida vanhan papittaren ruumiin. Hän selitti, että vanha papitar oli uhrannut itsensä Alunille, jotta tämä siunaisi heitä. Papittaren sydän asetettiin alttarin päälle. Sydän sykki yhä ja siitä valui jatkuva katkeamaton verivirta alttarin päälle.

Balen syntymä

Kun vanha papitar oli poissa, Bael Ungra julisti Orinocolaisen neidon omakseen. Kukaan ei vastustanut sitä ja uusi pääpapitar antoi liitolle siunauksen. Bael Ungra oli viimein löytänyt onnen elämässään, mutta sitä ei kestänyt kauan. Neito kuoli synnytyksessä, eivätkä papittaret voineet auttaa. Tuskin he edes yrittivät. He sanoivat että se oli Alunin tahto. Lapsi kuitenkin selvisi, ja hänelle Bael Ungra antoi nimen Bale.

Bale ei ollut kuitenkaan ensimmäinen vallanperillinen, sillä Bael Ungran ensimmäinen lapsi, Bane, perisi vallan. Bane oli annettu papittarien hoitoon heti syntymänsä jälkeen, ennen kuin Bael Ungra ollut edes nähnyt häntä. Hän ei ollut koskaan nähnyt ensimmäistä lastaan, eikä ollut uhrannut tälle edes huomiota. Mutta nyt kun hänellä oli toinenkin lapsi, hänen rakkaansa lapsi, hän alkoi miettiä, miten pääsisi eroon Banesta ja nostaisi Balen perimysjärjestyksessä ensimmäiseksi.

Isän synkkä salaisuus

Huolimatta kaikista yrityksistään, Bael Ungra ei päässyt lähelle Banea. Hänen yrityksensä salamurhata esikoinen epäonnistuivat, koska papittaret suojelivat häntä. Ruhtinas suunnitteli jo suoraa hyökkäystä papittaria vastaan, kun pääpapitar saapui hänen luokseen.

Bane oli jo kuudentoista, kun pääpapitar saapui tapaamaan Bael Ungraa. Papitar oli huolehtinut, että Bane näkisi tapaamisen. Muut papittaret olivat ottaneet esille epäpyhän ehtoollismaljan, josta Bane näki ja kuuli mistä pääpapitar ja Bael Ungra puhuivat.

Pääpapitar kertoi Bael Ungralle, että hänen olisi luovuttava yrityksistä murhata Bane. Se oli hinta siitä, että vanha pääpapitar oli kuollut. Bane kuuli, kuinka papitar kertoi Bael Ungran suunnitelmasta tappaa hänen äitinsä ja siitä miten pääpapitar oli siihen suostunut. Hän kuuli kuinka Bael Ungra myönsi sen. Hän kuuli kuinka Bael Ungra kirosi ensimmäistä lastaan ja viimein suostui jättämään hänet rauhaan.

Viimein papitar poistui, mutta epäpyhä malja näytti yhä huoneen, johon Bael Ungra jäi. Bane näki, kuinka kamarineito tuli huoneeseen taluttaen pientä lasta. Hän näki ensimmäistä kertaa veljensä Balen. Hän näki, kuinka lapsi juoksi isänsä luo ja kuinka hänen isänsä otti lapsen nauraen syliinsä. Hän näki, kuinka paljon hänen isänsä rakasti Balea.

Silloin hän pyyhkäisi maljan edestään, niin että se putosi maahan ja pirstoutui palasiksi. Papittaret olivat järkyttyneitä arvokkaan maljan rikkoutumisesta, mutta hymyilivät samalla pirullisesti. Bane ei kuitenkaan nähnyt sitä, vaan marssi ulos välittämättä heistä.

Bane vihasi isäänsä. Hän vihasi kaikkea, mikä liittyi Bael Ungraan. Hän vihasi myös Alunin papittaria, koska he olivat näyttäneet tämän heille, mutta hän vihasi heitä vieläkin enemmän, koska he olivat sallineet Bael Ungran tappaa hänen äitinsä. Ja eniten hän vihasi veljeänsä. Hän vihasi veljeänsä Balea, koska tällä oli rakastava isä, jota hänellä ei ollut koskaan ollut. Ja hän vannoi kostoa.

Banen synkkä rituaali

Papittaret olivat opettaneet Banelle Alunin uskontoa, mutta hänestä ei ollut kuitenkaan tullut pappia. Hän ei ollut koskaan tuntenut olevansa tarpeeksi uskonnollinen, ei ennen kuin nyt. Hän ei voinut saada kostoansa yksin, eikä voinut luottaa papittariin. Niin hän kääntyi Alunin puoleen.

Hän tiesi vanhat rituaalit ja rukoukset. Ja hän tiesi miten ne suoritetaan. Niin hän meni äitinsä hautakammioon, otti balsamoidun ruumiin, ja vei sen temppeliin yöllä. Hän polvistui alttarin eteen ja luki ikivanhan rituaalin. Hän antoi itsensä Alunille, jos tämä vain antaisi hänelle voimaa kostaa. Lopuksi Bane otti äitinsä sydämen alttarin päältä ja kohotti sen yläpuolelleen. Hän vannoi uskollisuutta Alunille, puristi sydämen tyhjiin ja joi sen veren. Sitten hän otti uhriveitsen, saman, jolla hänen äitinsä oli tapettu ja iski sen omaan sydämeensä. Vielä viimeisellä henkäyksellään hän huusi kostoa.

Samalla hetkellä, kun kuolema otti hänet, hän heräsi uuteen epäpyhään elämään. Alun oli siunannut hänet ja uusi voima virtasi hänen kuolleessa ruumiissa. Voima, jota kellään kuolevaisella ei ollut. Niin hän nousi ja jätti temppelin. Bane ei halunnut isänsä kuolevan heti, vaan halusi että hän kärsisi, kuten hänkin oli kärsinyt.

Hän marssi suoraan isänsä sotahuoneeseen ja tappoi vartijat matkalla. Vaikka vartijat olivat Bael Ungran valioita, niillä ei ollut mitään mahdollisuutta Banen uusille voimille. Hän tappoi jokaisen vastaan tulleen ja joi heidän verensä. Ja se vahvisti häntä lisää.

Mahtimiekka ja veljentappo

Sotahuoneen arvokkain esine oli musta miekka, jonka Bael Ungra löytänyt pohjoisesta. Se oli mahtava ase, jonka koko mahtia edes Bael Ungra ei tiennyt. Se oli myös hänen isänsä arvokkain esine. Niin Bane otti miekan ja tunsi sen mahdin. Hän kutsui sen pimeää voimaa ja saapui Balen kammioon. Bane saapui niin hiljaa, ettei palvelijatar herännyt. Hän katsoi lasta, ja vihaa tihkuen hän kohotti miekan ja hakkasi nukkuvan lapsen kappaleiksi.

Palvelijatar oli herännyt ääneen ja kirkaisi, kun hän näki Banen. Bane tappoi naisen yhdellä iskulla, mutta vartijat olivat kuulleet naisen huudon ja syöksyivät huoneeseen. Bane nauroi mielipuolisesti, kun vartijat hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja löi heidät helposti. Lisää vartioita juoksi käytävällä, mutta Bane ei niistä välittänyt. Hän otti kuolleen veljensä pään ja kohotti sen yläpuolelleen voitonmerkkinä ja antoi veren valua päällensä.

Hän kulki käytävällä ja tappoi kaikki, jotka hänen eteensä tulivat. Koko linnake heräsi hälytykseen ja mutta Bane jatkoi matkaansa isänsä kammiota kohti. Hän jätti jälkeensä kuolleita vartioita, sotilaita ja palvelijoita, eikä kukaan pystynyt häntä pysäyttämään. Viimein hän saapui isänsä kammion eteen ja näki isänsä seisomassa sen edessä puolipukeissa. Bane kohotti veljensä pään korkealle nauroi mielipuolisesti. 'Viimein me tapaamme isä, katso mitä olet minusta tehnyt', hän huusi ja heitti veljensä pään isänsä jalkojen juureen.

Pimeän papittaren mahti

Bael Ungra tuijotti epäuskoisena Balen päätä, joka kierähti hänen eteensä. Sitten hän katsoi poikaansa Banea ja otti repi vieressä olevalta vartijalta miekan kädestä. Bael Ungra olisi juossut ehkä tuhoonsa, ellei Alunin pääpapitar olisi saapunut juuri silloin. Papitar lausui mahtisanoja ja Bael Ungra jähmettyi paikalleen. Sitten papitar kääntyi raivosta hehkuen Banen puoleen. Bane tunsi kuinka papitar hehkui pimeää voimaa, joka sai hänen voimansa valumaan tyhjiin. Tuntui kuin papitar olisi imenyt hänen mahtinsa pois ja jättänyt jäljelle vain tyhjän kuoren. Bane vajosi maahan, eikä voinut vastustaa papitarta.

Silloin hän tunsi uuden voiman tulvivan miekasta. Miekka vahvisti hitaasti häntä. Sen voima antoi uutta puhtia Banelle, ja hän kutsui sen mahtia. Miekan mahti kietoutui hänen ympärilleen ja kuljetti hänet kauas pois Bael Ungrasta.

Bane oli heikentynyt, eikä tuntenut enää mahtia. Hän oli saapunut saarelle ja näki taivaanrannassa nousevan auringon ensimmäiset säteet. Vaikka aurinko vasta värjäsi horisonttia, se poltti hänen silmiään. Hänen oli paettava sitä. Bane syöksyi läheiseen taloon pakoon tuota kirkkautta.

Musta velho

Bane ei voinut palata, ennekuin hänen voimansa palautuisivat. Alunin papittaren mahti oli liikaa hänelle, mutta hän vannoi saavansa kostonsa. Hän kuuli, että hänen isänsä etsi häntä. Hän tiesi, että papittarien mahti löytäisi hänet viimein ja niin hän teki sopimuksen mustan velhon kanssa.

Hän asettautui pieneen hautakammioon kivipaadelle ja musta velho ympäröi hänet mahdilla, joka estäisi papittaria löytämästä häntä. Musta velho sanoi palaavansa, kun tarpeeksi aikaa olisi kulunut, eivätkä papittaret enää etsisi häntä. Niin Bane vajosi unettomaan uneen ja jäi odottamaan.

< Sankareita ja Legendoja