Halgan Hiljainen - unohdettu mestari vai hullu hourailija

Halgan Hiljaiset kerrotaan olleen ensimmäinen, joka onnistui aukaisemaan kuoleman portit ja astumaan sisään kuolematta. Teksteihin, joiden kerrotaan olevan hänen oppipoikansa kirjoittamia, perustuen on tehty seuraava yhteenveto;

Halgan Hiljainen oli nimensä mukaan hiljainen ja kärsivällinen velho. Oppipoika piti häntä jopa liiankin hiljaisena, ja opetuksen edistyminen oli hidasta. Haganin intohimo oli matkustaminen ulottuvuuksiin, ja hän oli vieraillut useilla eri olemassaolon tasoilla.

Hagan sai suurimman osa tiedoistaan juuri muilta olemassaolon tasoilta, ja hän oli saanut lukuisia viitteitä ulottuvuuteen nimeltään hiljaiset salit. Hagan oli valmistanut loitsua, joka avaisi hiljaisten salien ovet lähes kymmenen vuotta, eikä vielä silloin kutsunut sitä kuoleman hiljaisiksi saleiksi. <Hänen kenttätutkimukset olivat lähes samoja, joita nykyään on tehty Kuoleman Riitin avulla.>

Oppipojan mukaan Hagan sai selville että hiljaiset salit olivat paikka johon kuoleman jälkeen kaikki elolliset joutuisivat. Hän oli esittänyt teoriansa Orinocon velhoille, mutta he olivat tyrmänneet Haganin väitteen harhaoppisuutena ja mielikuvituksen tuotteena. Tämä oli saanut Haganin vetäytymään omiin tutkimuksiinsa, eikä hän ollut puhunut asiasta myöhemmin uudestaan muille kuin oppilaalleen.

Tutkimukset ja testit eivät olleet kuitenkaan tuoneet juuri mitään tietoa, mikä tai missä hiljaiset salit olivat. Kukaan loitsun avulla lähetetty ei ollut palannut, eikä lisäloitsut tai tiedustelut olleet paljastaneet mitään. Viimeisenä tekonaan hän oli päättänyt tehdä loitsun itseensä ja astua hiljaisiin saleihin tutkiakseen sen olevaisuutta. Ohessa on suora viittaus oppipojan kirjoituksista

"Hän seisoi taikaympyrän sisällä vakavana ja mahtavana. Hänen kaapunsa liikkui kuin itsestään kuin näkymättömän tuulen liikuttamana, mutta aivan kuin sillä olisi ollut oma tahto. Hän pyöritti käsiään laajenevassa ympyrässä ja sormenpäät jättivät himmeän tuskin huomattavan vihreän uran ilmaan.

Huoneessa oli täysin hiljaista lukuun ottamatta mestarin hiljaista loitsimista, ja näytti kuin kynttilät, jotka olivat pentagrammin päissä olisivat loistaneet valoa kuitenkaan valaisematta huonetta.

Loitsun voima sai minut pysymään liikkumattomana ja olen varma että edes sydämeni ei uskaltanut lyödä. Mestarini tuntemuksista en tiennyt mitään, sillä, kuten aina, hänen huppunsa oli alhaalla peittäen hänen kasvonsa. Aika tuntui menettävän merkityksen.

Kun hän viimein lausui loitsun päätöksen näin kuinka ilmaan avautui ikkuna, joka paljasti synkän pimeyden. Uskaltamatta liikkua, tuijotin vain ikkunaa ja näin kuinka mestarini kosketti sitä. Sitten kaikki vain pimeni, kynttilät olivat sammuneet ja kun sytytin ne uudestaan näin ettei mestaristani näkynyt mitään merkkiä. Ikään kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan täällä."

Oppipoika kertoo myös myöhemmissä kirjoituksissa kuinka outoja asioita on alkanut palautua hänen mieleensä. Ikään kuin rituaalissa olisi tapahtunut jotain muutakin, mutta hän ei vain kykene (tai halua) muistaa niitä. Oppipojan viimeisin kirjoitus on unenomainen ja merkitykseltään tuntematon. Ohessa on hänen kirjoittamansa viesti, joka löytyi tyhjästä kammiosta loitsukirjan vierestä. Loitsukirja oli avattu Kuoleman Riitti -loitsun kohdalta.

- Relan III:n, tietomestarin, tutkielma

< Sankareita ja Legendoja