Historiaa ei voi muuttaa

Uusi päivä Stoelin historiassa, eikä mikään ole muuttunut. Aamu valkenee paljastaen karun näyn joka hätkähdyttää joka kerta. Punainen aurinko luo saa kaiken näyttämään epätodelliselta, petollisen kauniilta. Auringon ensimmäisten säteiden valaistessa Stoelin kattoja päivän liekit nousevat maasta polttaen varomattomat ja kiduttaen valittuja.

Historiaa ei voi muuttaa.

Minun on muistettava se vaikka unohdan. Päivän ensimmäinen tuskanhuuto repii kaupungin hiljaisuutta, aina yhtä värisyttävänä. Huuto jatkuu pitkään kohoten ilmoille aina taivaisiin asti. Huutoa seuraa toinen vaimeampi ääni, naisen tuskanhuuto johon lukuisat muut huudot yhtyvät. Stoel on herännyt, uusi päivä on jälleen koittanut.

Historiaa ei voi muuttaa

Stoel on tuomittu, maailma on tuomittu, kadotus vallitsee ja syöksee viimeisetkin vanhurskaat helvetin liekkeihin. Stoelin ruhtinas, kaupungin valtias ja komentaja. Ne arvonimet eivät merkitse mitään, ellei pysty auttamaan alamaisiaan, tuskin edes itseään. Vaikka isäni ei olekaan vielä kuollut ja on yhä kuningas, ei hänellä ole enää toivoa. Jokapäiväinen tuska ja kidutus ovat vieneet hänen viimeisenkin järjen hivenen, eikä hänellä ole enää toivoa. Ei toivoa elämästä, ei edes kuolemasta.

Historiaa ei voi muuttaa.

Sanat kaikuvat yhä huoneessa, vaikka Musta Mestari on jo mennyt. Ilman Valkeutta, Pimeys hallitsee. Aurinko tuli idästä ja valaisi Stoelin. Muurit sortuivat sen kirkkaista säteistä ja Valo otti Stoelin. Tuli saapui etelästä ja poltti Stoelin. Muurit sulivat kuumuudesta ja Tuli otti Stoelin. Salama löi lännestä ja korvensi Stoelin. Muurit räjähtivät sen kosketuksesta ja Taivas otti Stoelin. Veri virtasi pohjoisesta ja hukutti Stoelin. Muurit romahtivat tulvasta ja Tuska otti Stoelin. Harmaa hiipi yöllä keskuuteemme ja kietoi Stoelin. Muurit eivät sitä pidätelleet ja Hulluus otti Stoelin. Mutta pahin oli ollut kokoajan keskellämme ja pimeys peitti Stoelin. Valinta oli tehty ja Pimeys söi Stoelin. Ilman Valkeutta, Pimeys hallitsee. Eikä Valkeutta enää ole. Tuhoon tuomitun maailman viimeinen toivo, houkan toivo, on ainoa toivo. Kunpa Mestari olisi täällä yhä neuvomassa, mutta hän on mennyt. Kunpa Kivi olisi yhä tukenani, mutta hän on mennyt. Vain minä ja muutama uskollinen, me emme ole vielä luovuttaneet.

Historiaa ei voi muuttaa, mutta syntymättömän kohtaloa ei ole määrätty.

Pian Hän tulee luokseni ja hetki lyö. Hän on tutkinut koko yön viimeistä toivoa, Historiaa ei voi muuttaa. Näin hänen silmistään että se on hänen viimeinen tekonsa. Miten tahansa käykin hän ei ole lopputulosta näkemässä, mutta hänen kauttaan elämä saa uuden mahdollisuuden. Maodighomhnaigin sydän suojaa vielä, mutta pian se murenee ja ainoa toivo on minun käsissäni ... tai ehkä on parempi sanoa oli minun käsissäni.

Historiaa ei voi muuttaa …

 - Hullun profeetan viimeinen ennustus vuonna 50 kuudetta aikaa.
Hänen nimeään ei tule muistaa tai mainita (Valkea Veljeskunta).

< Taruja ja Tarinoita