Tuulivelho Herthen Päiväkirja

Tuulivelho Herthe on maailmanmatkaaja. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksi eri kansoista ja heidän tavoistaan. Hänen tiedetään olleen Läntisessä D'Urdin valtakunnassa, vieraillensa Villimaassa ja Perivan, sekä Alhraedin mailla. Vain haltioiden Olorien on ollut häneltä suljettuna tietojen mukaan. Viimeisin hänen analyyttinen teoksensa käsittelee Teh-Barin outoa kansaa. Kartta Teh-Barista löytyy karttasivulta.

Tuulivelho Herthe on maineikas maailmanmatkaajaAzgûrathin maa

Azgûrathin maa on lohduton näky kaikille eläville sieluille; Kolme suurta tulivuorta, Mor Caleb, Mor Degan ja Mor Jital sylkevät syvyyksistään jatkuvasti mustaa myrkyllistä savua, nokea ja tuhkaa, mikä tekee hengittämisen epämukavaksi ja lähes mahdottomaksi. Silloin tällöin vuoret sylkevät sisuksistaan laavaa ja valtavia määriä tuhkaa pimentäen maan kokonaan. Jatkuva savu ja tuhka pimentävät auringon, niin että sitä ei ole nähty vuosisatoihin.

Tuhka ja myrkylliset kaasut ovat tappaneet lähes kaiken elollisen, niin kasvit kuin eläimet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lähes ainoat elävät olennot ovatkin Shapit, ihmisorjat, ja outo karjarotu Morungol, joka on orjien pääasiallinen ravinnonlähde. Orjat taas ovat Azgûrathin valtiaiden ravinnonlähde.

Azgûrathia ympäröivät vuoret. Nar Morin (lepäävät vuoret), joita länsimaalaiset kutsuvat Läntisiksi Ikivuoriksi, kohoavat tummina ja epätasaisina muodostaen jyrkkiä rotkoja ja teräviä huippuja. Ne estävät lähes kaiken suotuisan ilman karkaamisen muualle tai saapu. Samalla ne suojaavat mereltä puhaltavalta tuulelta ja kosteudelta. Azgûrathin tasangolla, Naeem Khamûl (harmaa tasanko), vuotuinen sademäärä onkin alle 2 tuumaa. Läntisiltä vuorilta alkava joki, Gaur Ghelob (Verijoki) onkin kuivunut vuosisatoja sitten, mutta se muistuttaa että Azgûrathissa on joskus virrannut vettä.

Keskellä Naeem Khamûlin tasankoa on suuri repeämä, jonka reunat ovat lähes pystysuorat. Repeämää kutsutaan nimellä Goth Adûndagol, Tuhonkuilu, ja siihen liittyy lukuisia legendoja joiden paikkansa pitävyydestä ei ole varmoja tietoja. Kuilun syvyyttä ei ole koskaan mitattu, eikä siellä asuvista olennoista ole tietoa muilla kuin ehkä Azgûrathilla itsellään.

Kaupungit

Azgûrathin pääkaupunki on Teh-Bar, joka merkitsee Jumalan Kaupunkia. Toisin kuin läntisen maan kartoissa, se sijaitsee Tuhon Kuilun reunalla. Läntisten kutsuma Teh-Bar on vain pääkaupungin satamaportti, Tekale Teh-Bar (Jumalten Kaupungin portti), ainoa paikka mihin ulkopuoliset saavat laskea maihin. Edes siellä ulkopuoliset eivät saa vaeltaa vapaasti, vaan vain pääkauppamiehillä on oikeus astua maihin. Huolimatta varoituksista ja vaikka niitä noudatettaisiinkin, jokunen merimies saattaa jäädä pysyvästi Teh-Bariin. Kukaan ei tiedä mihin he joutuvat, tai miten he katoavat, mutta kaikki tietävät riskit. Orjakauppa Teh-Barin kanssa onkin erittäin kannattavaa.

Varsinainen pääkaupunki on lähes sata mailia pohjoisempana vuorien takana, ja se on rakennettu lähes kokonaan huokoisesta laavakivestä, jopa sen mahtavat muurit. Ainoa poikkeus on suuri Azgûrathin temppeli, joka on outoa kiiltävää punaisenharmaata kiveä. Itse Azgûrathin sanotaan asuvan siellä, mutta sille ei ole saatu varmistusta, eikä kukaan elävä ole koskaan tullut sieltä ulos.

Temppeli hallitsee koko kaupunkia ja muut rakennukset ovat koruttomia kryptia, joissa Azgûrathin papit asuvat. Temppeli on koristeltu irvokkailla korkokuvioilla ja ornamenteilla, niin ulkoa kuin arvattavasti myös sisältä. Itse Teh-Barissa ei asu yhtään elävää olentoa, orjien asunnot ovat kaupungin muurien ulkopuolella.

Azgûrathissa on viisi muuta kaupunkia, joita hallitsevat sukujen jäsenet ja papit sekä velhot. Xa Raen satamakaupunki ei varsinaisesti kuulu Azgûrathin alaisuuteen, vaikka maksaakin orja veroa muille kaupungeille. Xa Rae on merirosvojen, hylkiöiden ja rosvojen kaupunki, jossa ei lakia tunneta, eikä kunnioiteta. Sillä ei ole varsinaista hallintoa, mutta hallitsevana elementtinä on salamurhaajien kilta, Hiljaiset.

Azgûrathin kaupungit ovat Goth Zemal, Goth Rûngol, Goth Nimgal, Goth Ménor ja Goth Gramûrsh. Kahta ensimmäistä ovat vanhimpia ja niitä hallitsee haltioiden vanhat suvut, Goth Zemalia Arcadain suku ja Goth Rûngolia Lughaidhin suku. Goth Nimgilin hallitsijasuku on Acadain suvun haara, joka on ottanut nimekseen Dencalion, kun taas Goth Mènorin kaupungin suku, Merlonin suku, juontaa juurensa Lughaidin suvusta. Goth Gramûrshia hallitsee Allanonin suku, jota sanotaan vajonneimmaksi, sillä siihen kuuluu jopa entisiä örkkejä.

Suvut

Jokaista sukua johtaa päämies, Tsojar, tai –nainen, Tsojarat, joka toimii kaupungin ja suvun ehdottomana valtiaana, eikä vastaa teoistaan muille kuin itse Azgûrathinlle ja hänellekin vain henkilökohtaisesti kuten Tekel Khal teesin aikaan papisto sai huomata. Tekel Khal teesi sai alkunsa kun papit vaativat määräysvaltaa aloittaa uusi suku. Suvut nousivat papistoa vastaan eikä Azgûrath vastustanut heitä, vaan antoi sukujen tappaa lähes kaikki papit kolmea viimeistä lukuun ottamatta. Kolme viimeistä pappia pakenivat Azgûrathin temppeliin sukujen vihaa, eikä kukaan heistä tullut takaisin. Verilöylyn jälkeen kukin suku joutui kuitenkin luopumaan papeistaan, jotta pappiskunta saatiin palautettua Teh-Bariin. Volkerin pohjoinen suku kieltäytyi tästä päätöksestä, ja sen seurauksena Azgûrath hävitti koko pohjoisen kaupungin, Goth Minaretin, kaikkine asukkaineen orjat mukaan lukien. Volkenin suku kiellettiin, eikä sitä saa enää mainita. Goth Minaretin raunioita kartetaan sillä Azgûrathin viha lepää yhä sen yllä.

Sukujen jäsenet ovat lähes kaikki suvun valtiaan siunaamia. Todellisuudessa vain kahden ensimmäisen, Acadain ja Lughaidhin, suvun kaikki jäsenet ovat päämiehen siunaamia. Dencalion ja Merlonin suvussa on muutama alempien jäsenten siunaama, mutta Allanon suvussa siunaajia on yhtä monta kuin siunattuja, mikä onkin heikentänyt suvun voimaa.

Arcadain ja Lughaidhin sukuihin kuuluu vain puhtaita haltioita, muita ei ole hyväksytty vaan heidät on tapettu. Näiden sukujen kantaisänä on aina ollut vain suvun kantaisä, eikä muilla ole lupaa valita uusia jäseniä.

Arcadain sukuun kuuluu 68 jäsentä, eikä sen lukumäärä ole muuttunut vuosisatojen aikana. Kantaisä ja suvun Tsojarin sanotaan olevan vanhimpia Azgûrathin lapsia, iältään yli 2000 vuotta vanha. Hänen oikeasta nimestä ei ole tietoa, ja häntä kutsutaankin vain Acadain Tsojariksi. Suvun lähes kaikki jäsenet ovat vanhoja, sillä tietojen mukaan sukuun ei ole tullut uusia jäseniä yli kolmeensataan vuoteen.

Lughaidhin suvun pääluku on 32 jäsentä. Suvun päänainen, Tsojarat Emeraulde on varsin uusi, vain kaksisataa vuotta virassaan ollut. Lughaidhin suku koki verisen sisällissodan kaksi vuosisataa takaperin. Suvun päämies oli siunannut sukuun tuolloin ihmisen, mikä nostatti suvun muiden jäsenten raivon, ja suku jakaantui kahteen rintamaan yli sadaksi vuodeksi, kunnes Emeraulde viimein tappoi päämiehen ja julistautui Tsojaratiksi. Ihminen, joka aiheutti jakaantumisen heitettiin Goth Adûndagaliin yhdessä suvun entisen päämiehen jäännösten kanssa.

Dencalion suku koostuu pääasiassa haltioista, mutta sen yksi haara, jossa on 12 jäsentä, on puhtaasti ihmisiä. Suvun päämies on ihmishaaran johtajaa, Mer-Tjoar Eriniä, lukuun ottamatta kaikkien kantaisä. Mer-Tjoar Erinin siunaajan sanotaan olevan itse Azgûrathin. Sukuun kuuluu kaiken kaikkiaan 42 jäsentä.

Merlonin suku on suvuista erikoisin, sillä vain päämies on haltia ja muut jäsenet ovat ihmisiä. Lisäksi suvussa jokainen saa ottaa itselleen yhden alamaisen oltuaan ulkomaailmassa vähintään sata vuotta. Ulkomaailma ei ole turvallinen paikka, mutta lupa saada oma alamainen on ollut melkoinen houkutin useille. Merlon ei kuitenkaan anna lupaa siunata muita kuin ihmisiä, ja heidätkin hän sitoo itseensä heti siunaamisen jälkeen mysteerilla. Suvun pääluku on vaikea laskea, sillä lukuisat suvun jäsenet ovat matkalla, eikä heidän kohtalostaan tiedetä. Azgûrathissa asuu kuitenkin vakituisesti tällä hetkellä 21 Merlonin suvun jäsentä.

Allanon suku on suvuista sekavin, ehkä johtuen suvun Tsojarin lievästä mielenvikaisuudesta. Sukuun kuuluu niin haltioita, puoli-haltioita, ihmisiä, örkkejä ja jopa kaksi kääpiötä. Noin puolet suvusta on Tsojar Allenonin itsensä siunaamia. Suku on kaikista Azgûrathin suvuista suurin, viimeisen laskennan mukaan siinä oli 78 jäsentä, mutta sen lukumäärä vaihtelee suuresti, koska ruokaa ei ole tarjolla kaikille ja jäsenet joutuvatkin usein rituaalitaisteluihin, jossa ratkaistaan kumpi saa oikeuden seuraavan vuoden ravintoon. Tsojar Allenon itse nauttii näistä taisteluista ja rajoittaakin usein runsaasti suvun orjamäärää. Jokaisella Allenonin suvun jäsenellä on oikeus siunata itselleen sukulainen, mutta mestari joutuu jakamaan ruokansa uuden sukulaisen kanssa. Muut suvut paheksuvat Allenonin suvun vapaamielisyyttä.

Sukujen jäsenistä lähes puolet on Nakkarra pappeja, varjodemoneja. Heidän tehtävänä on hoitaa orjia, estää heitä kuolemasta Azgûrathin myrkyllisessä ilmassa ja ruokkia Azgûrath, kaikkien jumalaa. Suurin osa Nakkarroista asuu Teh-Barissa, mutta sukujen jäsenet eivät voi päästää kaikkia sinne, vaan heidän on myös turvattava oman karjan hengissä säilyminen. Nakkarra papit ovat uskollisia Azgûrathille, mutta myös sukunsa päämiehelle. Pappien voimavara onkin sukujen elossa pysymisen ehdoton edellytys, joten heillä on joitain erityisoikeuksia, kuten puhutella päämiestä ilman audienssia, kulkea Naeem Khamûlin tasangolla ja vierailla jopa muiden sukujen kaupungeissa. Nakkarra papeilla ei ole kuitenkaan lupaa siunata uusia jäseniä sukuun, eikä hän saa asettautua lepoon.

Epäelävät

Azgûrathissa on toki paljon muitakin kuin Celedraneja, Azgûrathin lapsia. Naeem Khamûlin tasangolla vaeltaa paljon Packseja, Kadotettuja. Packsit ovat kuolleita shapeja tai tapettuja ulkomaalaisia. Ketään kuollutta ei yleisesti haudata Azgûrathissa, tai jos haudataankin, se nousee epäkuolleeseen elämään ikuisesti vaeltamaan Naeem Khamûlin tasangolla. Sanotaan että tämä on Azgûrathin siunaus, ja kaikki Packsit ovat hänen valtansa alla. Packsit eivät tottele ketään tai mitään sukua, vaan kulkevat mielettömästi paikasta toiseen joskus hyökäten niin elävien kuin suvun jäsenienkin kimppuun. Vanhimmat Packsit ovat usein vaarallisimpia ja saavutettuaan tilan jossa liha putoaa, on suuri joukko Packseja vaarallinen vastustaja jopa suvun jäsenelle.

Ne kuolleet, jotka haudataan, nousevat myös epäelämään. Näitä rauhattomia sieluja kutsutaan Ela Packseiksi, kadotetuiksi sieluiksi. Ela Packsit eivät ole ruumiillisia, vaan epäeläviä henkiä ja paljon vaarallisempia kuin Packsit. Kaikki packsit vihaavat elämää ja suuntaavat yleensä ryhminä Shapien ja ulkopuolisten kimppuun.

Vaikka vain harva valitaan sukuun, niin sitäkin harvempi pääsee sukuun. Usein loistavankin ehdokkaan siunaaminen epäonnistuu ja hänestä tulee Alkalon, Ulvova Sielu. Azgûrathin siunaus voi olla voimakkaampi kuin suvun päämiehen tahto, eikä siunauksen hetkellä Tsojarin valta riitä rikkomaan Azgûrathin lumousta. Silloin kandidaatin ruumis tuhoutuu siunauksessa muuttuen tuhkaksi ja henki jää loukkuun Azgûrathin vallan alle. Toisin kuin Packsit ja Ela Packsit, Alkalonit ovat, ainakin osittain, tekijänsä vallan alla. Alkalonit ovat vaarallisia kenelle tahansa elävälle, mutta suvun ylle heillä ei ole valtaa. Alkalin henki tietää mitä hän on menettänyt ja mikä hänestä on tullut. Vain Azgûrathin lupaus, Clemeat Pseth, lupaus vapahduksesta, antaa toivoa Alkalille. Clemeat Pseth on Azgûrathin antama lupaus, jossa Alkalille luvataan uusi mahdollisuus kun hän on torjunut seitsemän kertaa seitsemän kertaa seitsemän vihollista. Alkalit ovatkin Azgûrathin puolustusjoukoista tehokkaimmat ja lähes aina rajoilla väijymässä tunkeilijoita.

Naeem Khamûlin tasangolla vaeltaa myös joitain kapinallisia entisiä suvun jäseniä, tai siunattuja, jotka on jätetty ilman suvun asemaa. Nämä vaeltavat sielut ovat vailla nimeä, eikä yksikään suku heille sellaista suostu antamaan, mutta Shapien keskuudessa heitä kutsutaan Shelobaiksi, vääräksi vereksi. Shelobait ovat suurimmaksi osaksi siunauksessa mielenterveytensä menettäneitä tai pitkä elämän aikana hulluiksi tulleita, mutta moni on myös ilman lupaa siunattuja, ja siten karkotettuja. Shelobaiteille ei suoda mitään sääliä tai armoa, sillä ne verottavat sukujen karjaa, niin Shapeja kuin Morungoleja.

Shapit

Orjat, eli Shapit koostuvat kaapatuista vangeista, uskaliaista harhailijoista tai ostetuista orjista, ja heihin kuuluu niin ihmisiä, haltioita, puolituisia, kääpiöitä kuin örkkejäkin. Lähes kaikkia tunnettuja rotuja, vaikka suosituimpia ovatkin haltiat ja ihmiset.

Orjat tekevät lähes kaiken työn Azgûrathissa, minkä lisäksi he ovat Celedranien ravinnonlähde. Toisin kuin joskus väitetään, Shapeja harvoin syödään elävältä, vaan Shapi saa usein kokea tuskallisen ja hitaan kuoleman Celedranien käsissä. Hyväkuntoinen Shapi saattaa elää useita vuosia ennen kuin se on kulutettu niin loppuun ettei siitä ole hyötyä.

Missään muualla ei tiedetä orjien palvelevan niin antaumuksellisesti kuin Azgûrathissa, mikä saattaa kuulostaa uskomattomalta. Orjakapinoita ei ole koskaan, eivätkä Shapit vastusta mitenkään herrojaan vaikka tietävätkin kuolevansa ennemmin tai myöhemmin. Shapien tiedetään jopa tyrkyttävän itseään uhreiksi, ikään kuin millään muulla ei olisi merkitystä. Ainoastaan vasta tuodut orjat voivat joskus aiheuttaa ongelmia, mutta heidät ohjataan nopeasti taivuteltaviksi, jotta heidän vastahakoisuutensa katoaisi. Onkin selvää että mitä pidempään Shapi palvelee herrojaan, sitä suuremmalla antaumuksella hän sen tekee.

Toinen seikka, mikä estää orjien pakenemisen on se että hän tuskin selviäisi Naeem Khamûlin tasangolla kauaa hengissä ilman Nakkarroiden suojelevaa loitsua. Azgûrathin ilma on myrkyllistä ja se onkin yleensä ensimmäinen asia, jonka orja havaitsee. Ilma ei ole myöskään ainoa asia, joka tasangoilla vaanii, sillä karannut orja joutuu varsin nopeasti Packsien saaliiksi ilman herrojensa suojelusta.

Huolimatta Nakkarroiden työstä, ja Celedranien varjeluksesta orjia kuolee päivittäin. Myrkyllinen ilma, huono ravinto, sairaudet, ja ruuaksi joutuminen ovat yleisimmät syyt, mutta joka päivä myös Azgûrath vaatii yhden Shapin. Suvut joutuvatkin joskus kiristämään vöitään, sillä ellei Azgûrath ole tyytyväinen, mitä tahansa voi tapahtua.

Suvut omistavat yhteensä noin 1,000-2,000 shapia, mutta määrä voi vaihdella suurestikin sukujen kesken. Pula-aikoina tiedetään sukujen ryöstäneen orjia ja jopa pienimuotoisia sotia on käyty Shapeista. Kukin suku pyrkii turvaamaan Shapien saannin, ja ilman orjakauppaa Celedranit joutuisivat ryöstämään orjat itse. Teh-Barin auettua ulkomaailmalle orjien saanti on ollut tasaisempaa, ja Celedranit ovat voineet keskittyä muuhunkin kuin metsästykseen. Toki kaikki Shapit eivät ole ulkoa tuotuja, vaan monet orjista ovat syntyneet, eläneet ja kuolleet näkemättä muuta kuin Azgûrathin tasangot ja vuoret.

Osa orjista säästetään lisääntymistarkoituksessa ja kaikki suvut Allanonia lukuun ottamatta säästävät naiset kunnes he ovat synnyttäneet vähintään yhden lapsen. Yleensä tämä tapahtuu pian orjan saavuttua Azgûrathiin tai syntyperäisen shapin ollessa kysymyksessä noin 14-15 vuoden iässä. Syntyperäisistä shapeista harva onkin yli 20-vuotias. Neitsyet ja lapset ovat kuitenkin Celedranien herkkua ja varsinkin sukujen päämiehet pitävät niitä etuoikeuksinaan.

Celedran

Päivä seuraa toista, viikot vierähtävät vuosiksi ja vuodet vuosisadoiksi, mutta minä olen ikuinen

Celedranien ikä vaihtelee suuresti. Monet siunatuista eivät kestä pitkä iän vaikutuksia, vaan valitsevat Mystreera Macan, Mysteeriin Vaipumisen (tai Levon kuten sitä myös kutsutaan), muutaman sadan vuoden iässä. Vain pitkäikäiset rodut, kuten haltiat, kestävät vuosien vierimisen ilman mainittavia sivuvaikutuksia, joista yleisin on mielenvikaisuus. Heikkomielisimmät vaipuvatkin helposti Lepoon välttyäkseen hulluudelta.

Suvuista vain Arcandain ja Allanonin päämiehet ovat alkuperäisiä suvun perustajia, muissa suvuissa Tsojar on nuorempaa verta. Allanonin Tsojar ei ole kuitenkaan säilynyt selväjärkisenä, toisaalta hänen väitetään olleen jo mielenvikainen ennen Azgûrathin siunausta. Arcandain päämies toisaalta on taas erittäin virkeä, ja aktiivinen ikäisekseen, eikä hänen kerrota kertaakaan vaipuneen Lepoon pitkän taipaleensa aikana.

Koska Celedranit elävät pitkään, ei heidän yhteiskuntarakenteessa ole tapahtunut mittavia tai mainittavia muutoksia viimeisen 3,000 vuoden aikana. Siunatuilla ei ole syytä kehittää teknologiaa, mutta monet tutkivat Macicaa - taikuutta - tai Mystreeraa - mysteeriä. Joidenkin mielestä se on sama asia, mutta mysteeriin vihkiytyneet sanovat Mysteerin sisältävän paljon enemmän kuin pelkän taikuuden.

Celedranit eivät ole suuremmin haaveilleet maailman valloituksesta, tai levittäytymisestä muualle, sillä muualla ei ole yhtä suotuisaa ympäristöä heille. Tosin jotkut velhot ovat tutkineet mahdollisuutta muuttaa koko maailma samanlaiseksi kuin Azgûrathin maa.

Tuulivelho Herthen tutkielma Teh-Barin kulttuurista ja kansasta

< Taruja ja Tarinoita